Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri, eli tuttavallisemmin VASP järjesti aurinkoisena kevätsunnuntaina yhdessä Kemiönsaaren luonto ry:n kanssa kevätseurantaretken Kemiönsaaren Stormossenin alueelle.
Retkikohde valikoitui vaikuttamispilke silmäkulmassa, sillä Stormossenin metsät ovat olleen paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen tarkkailun alla jo vuosia. Kyse on Kemiönsaaren yhdestä suurimmasta yhtenäisestä metsäalueesta ja luonnonsuojeluyhdistyksen tavoitteena on saada siitä jonain päivänä alueellisesti merkittävä retkeilyalue. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta valitettavasti suuret metsäalueet yhdistettynä isohkoon lähes ojittamattomaan suoalueeseen tekevät siitä ehdottomasti suojelun sekä tutustumisen arvoisen kohteen (lue lisää tästä, tästä ja tästä). Kemiönsaaren luonto ry onkin järjestänyt alueella tänä vuonna jo talvisen eläinten jälkiretken ja tarkoituksena on vielä järjestää kevätseurantaretken lisäksi retki luonnonkukkien päivänä kesäkuussa, sekä kääpäretki syksymmällä. No mutta, vaikuttamispaatokset sikseen ja asiaan.
Lähdimme kevätseurantaretkelle yhdeksän innokkaan retkeilijän voimin. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilan huidellessa lähes kahdessakymmenessä, totesimme kaikki yhdessä tuumin, että kevät on todella jo pitkällä, ainakin täällä meillä lounais-saaristossa. Aluksi pureuduimme hieman tarkemmin Kevätseurantaan sekä lapsille suunnattuun Kevättuuleen, olihan retkellämme mukana myös yksi innokas Kevättuulitarkkailija. Kuuntelimme ennen metsään astumista kännykästä kevätseurannan teemalajien äänet, jotta mahdollisesti kuullessamme niitä osaisimme myös tunnistaa ne. Ääniteeman linnuista oli ryhmän keskuudessa ehditty kuulla jo kaikki lajit kevään aikana saarellamme, joten mahdollisuuksia olisi tälläkin retkellä. Tiltaltin, sirittäjän ja pajulinnun laulujen lakattua nauhalta alkoikin surumielinen pajulinnun liverrys kuulua aivan selkämme takaa. Liekö tullut katsomaan tätä ihmeellisen monipuolisesti ääntelevää porukkaa metsän laidalla?
