Olet ehkä viime aikoina huomannut muutoksen äänimaailmassa. Laulavien tiaisten ja viherpeippojen rinnalle on ilmestynyt uusia säveliä, lurituksia ja sirkutuksia. Monet Länsi-, Keski- ja Etelä-Euroopassa talvehtineet laululintumme ovat palanneet reviireilleen. Punarinnan, peipon ja rastaiden laulu raikaa jo monin paikoin maan etelä- ja keskiosissa. Soidinlaulun lisäksi linnuilla on monenlaisia kutsu- ja varoitusääniä, joita on vaikeampi tunnistaa. Näiden äänten tunteminen on kuitenkin välttämätöntä lintujen muuton havainnoinnissa, sillä muuttaessaan linnut pitävät yhteyttä toisiinsa kutsuäänten avulla.
Nyt seuraa pieni oppitunti kutsuäänten ihmeellisestä maailmasta. Kun olet oppinut tunnistamaan yleisimpien lintujen kutsuäänet, voit helpommin havainnoida muuttavia sekä soidinajan ulkopuolella äänteleviä lintuja.
Peippo on pajulinnun jälkeen Suomen runsaslukuisin lintu. Peipon iloinen luritus on monelle tuttu ääni, mutta peippo voi myös kuulostaa tältä:
Peipon kutsu- ja varoitusääni (zink-zink-zink…)
Terävää ja metallista zink-zink-zink-ääntä peippo pitää kiihtyessään tai varoittaessaan pedosta. Lentävät ja muuttavat peipot voivat ”zinkittää” tai ”jybittää”. Jyb-ääni kuulostaa tältä:
Peipon lentoääni (jyb)
Punarintoja löytyy lähes kaikkialta, missä on vähänkään tiheämpää aluskasvillisuutta. Tämä pieni ja pirteä palleroinen laulaa uskomattoman kauniisti livertäen, mutta sen kutsuääni on melko yksinkertainen tiks:
Punarinnan kutsuääni (tiks)
Jos öiseen aikaa kuulee korkeata sirinää on kyseessä muuttava punarinta:
Punarinnan muuttoääni (tsri)
Rastaat ovat melko salamyhkäisiä ja piilottelevia lintuja. Niitä on kuitenkin helppo löytää kutsuäänen perusteella tiheästäkin pusikosta. Kotipihan laulava mustarastas ei luultavasti tuota määritysongelmia, mutta olisitko tunnistanut linnun tämän korkean äänen perusteella?
Mustarastaan kutsuääni (tsiiirp)
Viimeisenä vuorossa on kulorastas, joka tunnetaan lintupiireissä tuttavallisemmin nimellä kura (kulorastas).
Kulorastaan laulu muistuttaa kovasti mustarastaan laulua ja on helppo sekoittaa siihen. Onneksi kulorastaalla on erikoinen kutsuääni, joka paljastaa heti mistä lajista on kyse:
Kulorastaan kutsuääni (rrrrrrrrrr)
Kutsuäänten oppiminen vaati hieman enemmän harjoitusta kuin soidinlaulujen, mutta on vaivan arvoinen. Muistan itse, kun eräänä talvena treenasin kutsuääniä tuntikausia ja sitten kun kevät koitti, oli kuin uusi maailma olisi avautunut silmieni edessä. Huomasin ylimuuttavat linnut aiempaa helpommin ja havahduin siihen miten paljon puskissa lymyilee tiksuttavia, zinkittäviä ja jybittäviä pikkulintuja. Tällaiset oivaltavat hetket ovat minusta luontoharrastuksen parasta antia.
Teksti ja kuvat: Hanna Hyvönen