Talvehtineet kimalaiskuningattaret aloittavat lentonsa huhtikuussa ensimmäisinä lämpiminä kevätpäivinä. Osa saattaa olla liikkeellä jo maaliskuussakin, hieman keväästä riippuen. Naarailla on peräpäässään myrkkypistin, jota ne käyttävät vain puolustautuakseen.
Kimalaiset ovat tärkeitä pölyttäjä ja siksi paitsi kevätluonnon myös maatalouden kannalta merkityksellisiä. Erityisesti mustikan pölytyksen onnistuminen riippuu suuresti kimalaisista.
Kimalaiset ovat hyviä lentäjiä, jotka pärjäävät hieman huonommassakin säässä. Keskeistä on, että saatavilla on mettä ja siitepölyä. Kukkivat pajut, kuten raidat, ovat erityisen tärkeitä varhain keväällä herääville kimalaislajeille.
Kimalaiset kuuluvat mesipistiäisiin. Suomesta on tavattu 37 lajia kimalaisia, joista kahdeksan lajia on muiden kimalaisten pesissä loisivia loiskimalaisia.
Kimalaisia tavataan koko maassa. Vaikka niitä ei ole useinkaan helppo määrittää lajilleen, on kimalaiset keväällä helppo erottaa muista hyönteisistä. Kaikilla kimalaisilla on karvainen, tukeva ruumis, mutta esimerkiksi värit vaihtelevat lähes täysin mustasta kenties tutuimpaan kelta-valko-raidalliseen pukuun. Pörröiseltä näyttävät kimalaiset lentävät moniin muihin hyönteisiin verrattuna verkkaisesti. Myös tunnusomaisessa, pörisevässä lentoäänessä on lajikohtaisia korkeuseroja.
Keväällä on Etelä-Suomessa mahdollista havaita jo kymmenkunta lajia, ja tarkkasilmäinen voi yrittää havaita myös tarkempia tuntomerkkejä kimalaisen puvusta. Omaan valokuvaan tallentuneelle kimalaiselle voi pyytää määritystä esimerkiksi Suomen ötökät -Facebook-ryhmässä.
Miksei enää mantukimalainen?
Kevätseurannassa aiemmin seurattu mantukimalainen jaetaan nykyisin kolmeksi omaksi lajiksi, ja Suomesta löytyy myös muita samankaltaisia lajeja. Koska tarkempi määrittäminen on hyvin haastavaa, ei Kevätseurannassa tarvitse enää tunnistaa tiettyä kimalaislajia, vaan kaikki keväiset kimalaishavainnot ovat tervetulleita.
