Rantakäärme (Natrix natrix)

rantakaarme_biopix_NSloth
Kuva © Biopix: N Sloth

Rantakäärme on ihmiselle vaaraton. Se on helppo erottaa kyystä vaaleiden tai keltaisten niskalaikkujen perusteella. Joskus harvoin laikut puuttuvat, ja silloin tämän käärmeen voi sekoittaa mustaan kyyhyn. Rantakäärmeen katse on kuitenkin kyytä ”lempeämpi”, sillä sen silmäterä on pyöreä. Rantakäärme on myös yleensä kyytä suurempi, aikuinen on noin 75–90 cm pitkä. Rantakäärmeet heräilevät horroksesta toukokuun alkupuolella, ensimmäiset jo huhtikuussa.

Rantakäärmeitä on havaittu Oulun korkeudella asti, mutta yleinen se on vain eteläisessä Suomessa. Rantakäärme viihtyy kaikenlaisten rehevien vesien lähellä, myös merenrannalla. Se liikkuu yhtä sulavasti niin maalla kuin vedessä ja voi olla sukelluksissa jopa puoli tuntia, saalistaen sammakoita ja kaloja. Se on myös ketterä kiipeämään puissa ja pensaissa. Keväällä rantakäärmeen voi löytää paistattelemasta päivää aurinkoiselta paikalta. Muista matelijoistamme poiketen rantakäärme munii munia, ja jättää ne hautumaan lahoavan kasviaineksen alle. Uhattuna rantakäärme pyrkii pakenemaan, mutta ääritilanteita varten sillä on dramaattisempiakin keinoja: pahanhajuisen nesteen ruiskauttaminen ja kuolleeksi tekeytyminen. 

Rantakäärme on rauhoitettu.

Rantakäärme oli aiemmin uhanalainen (vaarantunut, VU), mutta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa taantumisen katsottiin hidastuneen, ja rantakäärme luokiteltiin silmälläpidettäväksi (NT).

Miksi teemalajina? Saamme vuodesta toiseen Kevätseurantaan selvästi vähemmän rantakäärmehavaintoja kuin odottaisimme. Erityisesti pohjoiset havainnot tarkentaisivat kuvaa rantakäärmeiden keväästä!

Rantakäärmeen tuntomerkkinä toimivat niskalaikut erottuvat tällä yksilöllä erittäin selkeästi. Kuva: Antti Salovaara.
Tältä saaristomerellä tavatulta rantakäärmeeltä puuttuvat tyypilliset niskalaikut. Kyystä sen erottaa kuitenkin jo silmän perusteella. Kuva: Antti Salovaara.