Historiaa

kevätseuranta_luontoliitto_varpu
Kuva: Varpu Pärssinen

Kevätseuranta on yksi Luonto-Liiton pitkäaikaisimmista ja paljon liiton ulkopuolella kiinnostusta saanut kampanja. Se onkin monelle luontoharrastajalle muodostunut vuosittaiseksi traditioksi, jonka avulla on helppo seurata oman lähiympäristönsä kevään etenemistä.

Suomen tiedeseura keräsi jo 1950-luvulla luonnonharrastajilta kevääntuloon liittyviä havaintoja yhteistyössä Luonto-Liiton kanssa. Vuonna 1961 käynnistettiin yhtäjaksoinen kevätseuranta, jota tehtiin yhdessä pohjoismaisten sisarjärjestöjen kanssa. Tällöin ensihavaintojen lisäksi arvioitiin lajien runsautta kolmena kevään eri osiin sijoittuvana seurantapäivänä. Ensimmäinen raportti kevään etenemisestä julkaistiin seuraavana vuonna. Peipon ja västäräkin osalta laadittiin erillinen yhteenveto yhteistyössä Ruotsin kanssa. Kevääntulotutkimusta johdettiin pääasiassa Ruotsista käsin ennen vuotta 1976. Pohjoismaista kevätseurantaa hankaloittivat havaintojen vähäisyys ja havaintopisteiden painottuminen etenkin Etelä-Ruotsiin, joten vuodesta 1976 alkaen tutkimusta on hoidettu itsenäisesti, maakohtaisesti. Tällöin myös Luonto-Liitto aloitti valtakunnallisen Kevätseurannan, joka vielä tuolloin kulki nimellä Luonto-Liiton fenologiatutkimus. Muiden pohjoismaiden aktiivisuus ei yltänyt Suomen innokkaiden luontoharrastajien tasolle, joten muiden maiden tutkimukset eivät koskaan kasvaneet yhtä valtakunnallisen suosituiksi. Fenologiatutkimuksen nimi muutettiin Kevätseurannaksi vuonna 1994.



Vakiolajit säilyneet lähes samoina

Tutkimuksen kohteena on nykyisin yhteensä 41 vakiolajia. Lisäksi seurannassa on mukana vuosittain vaihtuvia teemalajeja ja ne valikoituvat teeman mukaisesti. Lajit on pyritty valitsemaan siten, että ne esiintyvät yleisesti eri puolilla Suomea ja ovat helppoja tunnistaa. Lajihavainnoista pyydetään ilmoittamaan paikkakunnittain ensihavainnot ja kevätseurantaviikonloppuina lajien runsastumiset.

sisilisko_luontoliitto_kevatseuranta
Sisiliskon heräämistä on seurattu Kevätseurannan alusta asti. Kuva: Teemu Saloriutta

Kevätseurannan peruslajit ovat pysyneet vuodesta toiseen samoina – ainakin suurimmaksi osin. Muiden pohjoismaiden kanssa yhteistyössä seuratusta 31 lajista suurin osa on mukana Kevätseurannassa edelleen. Seurattaviin kasveihin kuuluivat tällöin myös kevätesikko ja pähkinäpensas, jotka olivat Suomen kannalta melko eteläisiä lajeja. Kun Luonto-Liitto vuonna 1976 alkoi ohjata Kevätseurantaa itse, oli mukana 27 lajia joista tänä päivänä seurataan vielä 23:a. Muun muassa leskenlehti, rentukka, sisilisko, sammakonkutu, naurulokki, rantasipi ja siili ovat kuuluneet seurattavien lajien joukkoon alusta asti. Alkuperäisistä lajeista pois putosivat seurannan alkuvuosina keto-orvokki ja kalasääski. Onpahan seurannassa nähty vuosien varrella muitakin nykyään vähemmän tunnettuja lajeja, esimerkiksi kevätpiippo.

Seurantalajien määrä on noussut pikkuhiljaa. Nykyisistä lajeista mm. pajulintua, rantakäärmettä ja vaskitsaa on alettu seurata vuosien varrella. Vuonna 2008 kevätseurantalajeja uusittiin rankemmin, jolloin alusta asti mukana olleet mutta suurelle yleisölle tuntemattomammat tavi ja taivaanvuohi poistuivat seurantalajeista. Samana vuonna Kevätseuranta-viikonloppuja jatkettiin kesäkuulle, jotta seuranta kattaisi myös Lapin kevään. Samalla seurantaan liitettiin myöhäinen kukkija kielo, Lapissa viihtyvä kullero sekä lasten kevätsuosikki seitsenpistepirkko.



Yhteistyötä ja teemoja

Havaintojen raportoinnissa on tehty yhteistyötä monenkin eri tahon kanssa. Kevätseurantalomakkeita jaettiin vuosina 1994–1997 Eläinmaailma-lehden välissä. Vuonna 1994 rikottiinkin ennätyksiä kampanjan suosiossa: lomakkeita palautettiin yli 1200 kappaletta. 2000-luvulla lomakkeita on saanut myös Suomen Luonto-lehden välistä. Havaintojen ilmoittaminen sähköisesti tuli mahdolliseksi vuonna 2003, jolloin aloitettiin yhteistyö Ylen aamu-tv:n kanssa. Havaintoja kerättiin tuolloin Ylen ylläpitämille nettisivuille, ja yhteen kootut havainnot raportoitiin aamu-tv:n lähetyksissä. Vuonna 2009 havaintojen ilmoittaminen siirtyi Luonnontieteellisen museon ylläpitämille Hatikka-sivuille, mutta aamu-tv:n raportit ovat jatkuneet tähän päivään saakka.

Jäälautat
Vuoden 2013 teema oli Maa, vesi ja ilma. Kuva: Teemu Saloriutta

Vuonna 2005 Kevätseurantaan liitettiin vuosittain vaihtuvat teemat. Teemat toivat mukanaan ylimääräisiä lajeja ja ilmiöitä, joita kyseisenä vuonna seurattiin erityisen tiiviisti. Teemojen tarkoituksena on sekä monipuolistaa Kevätseurantaa että nostaa esiin mm. tärkeitä elinympäristöjä ja eliöryhmiä. Ensimmäisen vuoden teemana oli urbaani luonto, ja sitä ovat seuranneet mm. matelijat ja sammakkoeläimet (2007), perinnemaisemat (2009) sekä suot (2012). Listan vanhoista teemoista ja niiden kuvauksista löytää täältä.



Suosiota

Suosituimmat lajit ovat pysyneet ainakin 2000-luvulla verrattain samoina. Havaintolistojen kärkisijoja pitävät vuodesta toiseen kolme tunnettua ja helposti havainnoitavaa muuttolintuamme: peippo, laulujoutsen ja västäräkki. Kasvilajeista ylivoimaisesti suosituin on kevään ensi kukkija leskenlehti. Sitä seuraavat suosiossa toiset keväiset kukat sini- ja valkovuokko. Paljon havaintoja keräävät myös keväthyönteiset kuten kekomuurahainen, nokkos- ja sitruunaperhonen sekä hyttynen.

laulujoutsenet_Anna-LiisaPirhonen
Laulujoutsen on vuosi vuodelta yksi suosituimmista lajeista. Kuva: Anna-Liisa Pirhonen

Vähän havaintoja Kevätseurantaan ilmoitetaan usein myöhäisemmistä tai vähemmän tunnetuista lajeista, kuten tervapääskystä, kullerosta ja oravanmarjasta. Kaikista vähiten havaintoja keräävät kuitenkin lajit, joiden havaitseminen voi joskus olla haastavaa. Pohjaa pitävätkin yleensä lepakko, rantakäärme ja vaskitsa. Näiden lajien kanssa lisähavainnot ovat siis erityisen tärkeitä!

Seurannan tekeminen on paitsi helppoa ja hauskaa, myös äärimmäisen tärkeää. Tekemällä Kevätseurantahavaintoja, pääsee osalliseksi arvokkaaseen fenologiatutkimukseen. Fenologia on tieteenala, jonka avulla pyritään selvittämään kasvien ja eläinten elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista. Sen avulla pystytään esimerkiksi määrittämään milloin siilit keskimäärin heräävät talvihorroksesta tai valkovuokot aloittavat kukintansa.

Havaintoja on systemaattisesti tallennettu vuodesta 1993 alkaen Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Havaintojen avulla pystytään vertailemaan kevään alkamista ja edistymistä eri vuosina. Kevätseurannan avulla kerättyjä tietoja voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimisessa.

Kevätseurannan osallistumisaktiivisuus on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2012 kevätseurantahavaintoja ilmoitettiin reilu 15 900 kappaletta, joka on reilut parisataa havaintoa enemmän kuin vuonna 2011.  Seurantaan osallistui kaikenkaikkiaan 1142 luontoharrastajaa. Havaintoja saatiin 315 paikkakunnasta eri puolilta Suomea, joka sekin on reilut parisataa enemmän kuin edellisvuonna.

Viime vuosien raportteja täällä.

Lähteet:

Luonto-Liiton arkistot
Jyrki Heimonen ja Jani Kaaro (toim.), Luonto-Liiton historia 1943-1998
Nuorten Luonto 1/2013