Teksti: Marika Rökman
Luonto-Liiton tämän vuoden kevätseurantateemaksi on valittu kotimaiset matelijat ja sammakkoeläimet eli ns. ”herpit”. Herppi-sana juontaa juurensa herpetologiasta, joka tarkoittaa sammakkoeläin- ja matelijatiedettä. Näitä vaihtolämpöisiä selkärankaisia tulee monesti väheksyttyä nisäkkäisiin ja lintuihin verrattuna. Matelijoita ja sammakkoeläimiä on kuitenkin mielenkiintoista tarkkailla ja niistä voi oppia kaikenlaista uutta eliöistä ja elinympäristöstäkin. Suomesta löytyy peräti 10 matelija- ja sammakkoeläinlajia. Montako niistä olet nähnyt luonnossa?
Matelijat ja sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä, eli ne eivät pysty elintoiminnoillaan tuottamaan riittävästi lämpöä ruumiinlämmön ylläpitämiseen. Varsinkin matelijoita näkee siksi usein aurinkoisilla paikoilla lämmittelemässä – esimerkiksi sisiliskot viihtyvät tummilla kivillä. Suomen talvi on niin pitkä ja kylmä, että vaihtolämpöisten eläinten on täytynyt sopeutua siihen hyvin. Ne viettävät talven kylmänhorroksessa, esimerkiksi maakoloissa, ja rupeavat keväällä pian herättyään lisääntymispuuhiin. Jotta poikaset ehtisivät kasvaa riittävästi lyhyen kesän aikana, kaikki matelijamme rantakäärmettä lukuun ottamatta ovat sopeutuneet hautomaan munansa sisällään ja ne ”synnyttävät eläviä poikasia”.
Populaatiot muutoksessa
Sammakkoeläimet ja matelijat toimivat hyvinä elinympäristön muutosten indikaattoreina, sillä ympäristön muutokset heijastuvat nopeasti niiden populaatioihin ja levinneisyysalueisiin. Aikaisemmin rantakäärmeitä tavattiin paljon karjatarhoista, mistä juontaa juurensa lajin kansanomainen nimi tarhakäärme. Nykyaikainen karjanhoito ei kuitenkaan enää tarjoa käärmeelle samanlaista elinympäristöä laitumilla. Rantakäärmeen tapaa nykyään varmimmin veden äärestä. Rantakäärme osaa muuten matkia hyvin kuollutta, jos se kokee itsensä uhatuksi: se kierähtää selälleen, avaa suunsa ja työntää jopa kielensä ulos retkottamaan!
Sammakkoeläimet munivat veteen ja käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen; ne elävät toukkavaiheensa vedessä ja nousevat aikuisena maalle. Tämän vuoksi vesistön mahdolliset muutokset, esimerkiksi saastuminen ja happamoituminen, näkyvät nopeasti sammakkoeläinkannoissa. Sammakkoeläimet ovat maailmanlaajuisestikin katoamassa: niiden populaatiot pienenevät vauhdilla ja monet lajeista ovat jopa kuolleet sukupuuttoon muutamassa kymmenessä vuodessa. Sukupuuton epäillään johtuvan osin ilmastonmuutoksesta ja elinympäristön muutoksista, osin sienitaudeista.
Totta ja tarua kyystä
Matelijat ja sammakkoeläimet on kyytä lukuun ottamatta rauhoitettu lailla, joten esimerkiksi sammakonkutua ei saa ottaa purkkiin. Kyy on ainoa lainsuojaton. Myrkyllisyytensä vuoksi kyy on usein pelätty ja vihattu matelija. Monet tappavat kyyn sen nähdessään, vaikka kyseessä ei ole aggressiivinen laji. Kyytä voi hyvin tarkkailla rauhassa turvallisen etäisyyden päästä. Kyy väistää ihmistä aina, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Jos haluaa välttyä kyyn kohtaamiselta, kannattaa kävellessään tömistellä maata – kyy kuulee huonosti, mutta aistii herkästi maan tärähtelyitä.
Kyyn myrkky on saalistusta varten, ja ihmistä se puree vain itsepuolustukseksi. Jos näin pääsee käymään, pysy rauhallisena, liikuta purtua raajaa mahdollisimman vähän, ota kyytabletti (jos on) ja ota yhteys lääkäriin. Kyyn purema on harvoin vaarallinen, mutta suurin riski saada vakavia oireita on vanhuksilla ja pienillä lapsilla. (Lisää tietoa kyyn myrkyllisyydestä.)
Harrasta herppejä!
Kevät on parasta aikaa herppien tarkkailulle. Maalis-huhtikuussa (Pohjois-Suomessa toukokuussa), kun etelärinteiltä sulavat ensimmäiset pälvikohdat, on erinomainen aika tarkkailla matelijoiden heräämistä talvehtimispaikoiltaan. Tällöin käärmeitä voi nähdä kerääntyvän kymmenittäin aurinkoisiin kohtiin lämmittelemään, voipa seassa olla myös sisiliskoja ja vaskitsojakin. Sammakkoeläimiä ja rantakäärmeitä bongaat helpoimmin vesistöjen ääreltä. Sammakot, viitasammakot ja rupikonnat kokoontuvat sankoin joukoin lampiin kutemaan.
Kevätseurannan lisäksi voit jatkossa ilmoittaa kotimaan herppihavainnoistasi Eläinmuseon matelijoiden ja sammakkoeläinten levinneisyyskartoitukseen tai Hatikkaan, sähköiseen havaintopäiväkirjaan.
Lisätietoa Suomen matelijoista ja sammakkoeläimistä sekä hyviä maastotarkkailuvinkkejä löydät esimerkiksi seuraavilta Internet-sivuilta:
www.herpetomania.fi/marikan_herppisivut/suomen_matelijat.html.
Suomen herpetologinen yhdistys on matelijoista ja sammakkoeläimistä kiinnostuneiden oma järjestö. Yhdistys pyrkii edistämään matelijoiden ja sammakkoeläinten tutkimusta ja kasvatusta sekä näiden eläinten suojelua niiden luonnollisessa elinympäristössä. Katso lisää nettisivuilta: www.herpetomania.fi.