Kooste 2009: Kevät hiipi niityille ja kedoille

(Nuorten luonto 1/2010, teksti Mari Wikholm)

Kevät ei totisesti marssi suoraviivaisesti ja määrätietoisesti Suomen halki. Talven taitteessa etenemisvauhti on vielä hidasta ja jähmeää. Kylmyys kurittaa armottomasti aikaisia kevään airuita. Mutta yhtäkkiä aurinko pilkahtaa esiin. Elohopea nouseekin yli viiteentoista asteeseen! Leppeä lounaistuuli saattelee lintuparven toisensa jälkeen ikiaikaisille pesimäpaikoilleen. Lumi sulaa solisten, ja paljasta maata täplittävät ensimmäiset kevätkukat. Tuntuu jo niin kesäiseltä, että keväistä elämää seuraava retkeilijä luopuu pitkähihaisesta paidastaan ja ihailee perhosten lehahtelua niityllä. Vaan ilo on liian varhaista. Hymyilevä aurinko vetäytyykin pian tummien pilvien varjoon, ja takatalven räntäsade piiskaa t-paidassaan hytisevää retkeilijää. Vaihtelevaa. Sitä on Suomen kevät.

Kevätseurannassa ennätysmäärä havaintoja

Kevätseurantaan osallistui 1080 eri-ikäistä luontoharrastajaa. Nuorin ikänsä ilmoittanut harrastaja seurasi ansiokkaasti elämänsä kuudetta kevättä. Seurannan veteraani oli puolestaan jo viettänyt 82-vuotispäiväänsä, mutta yhä edelleen hän seurasi innokkaasti kevään tuloa kotipihalleen.

Yksittäisiä kevätseurantahavaintoja kertyi tänä vuonna huikeat 8572 kappaletta. Ehdoton valtaosa havainnoista oli täytetty suoraan verkkoon. Perinteisiä kevätseurantalomakkeita tai muita kirjallisia seurantaraportteja lähetettiin Luonto-Liittoon 177 kpl.

Havaintoja kertyi 274 kunnasta aina Hangosta Utsjoelle asti. Eniten havaintoja lähetettiin Helsingin, Turun ja Tampereen välisestä kolmiosta, jossa asuu suuri osa suomalaisista. Mukavasti havaintoja kertyi myös Oulun suunnalta ja Pohjanmaalta.

Hyisistä maaliskuun öistä toukokuun helteisiin

Kevään säätila oli sanalla sanoen vaihteleva. Maaliskuun yöt olivat harvinaisen kylmiä. Arktisinta oli 27.3., kun elohopea painui 20 pakkasasteen alapuolelle eteläisintä Suomea myöten. Päivälämpötilat kohosivat kuitenkin lähelle keskiarvoa, ja niinpä terminen kevät ei myöhästynyt Etelä-Suomessa kuin muutaman päivän pitkän ajan keskiarvosta.

Kevään tuloa joudutti keskiarvoa hieman lämpimämpi huhtikuu. 25.4. saatiin Etelä- ja Keski-Suomessa nauttia yli 20 asteen lämmöstä. Lopullisesti kevät rynnisti pohjoisimpaan Suomeen asti 22.4. mennessä, eli Lapissa kevät alkoi jopa hieman tavanomaista aikaisemmin.

Toukokuu oli lämpötiloiltaan lähellä pitkän aikavälin keskiarvoja. Tosin aivan viimeisinä päivinä päästiin hellelukemiin monella paikkakunnalla. Korkeimmillaan lämpötila oli Hämeenlinnassa ja Puumalassa, joissa helle helli asukkaita lähes +29-asteisena.

Terminen kesä alkoi Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa 13.5. eli jopa viikkoa ennen keskimääräistä alkamisaikaa. Oulun korkeudelle asti kesä ennätti toukokuun loppuun mennessä. Pohjoisimmassa Lapissa kesä alkoi vasta juhannuksena eli muutamaa päivää tavanomaista myöhemmin.

Kesäkuu oli ilmoiltaan vaihteleva. Kuun alussa ja puolessavälissä oli paikoin varsin koleaa, mutta loppukuusta lämpötila kohosi jopa helle-ennätyslukemiin.

Kevät toi, kevät toi orvokin…

Ensimmäisenä pälvipaikoille kiirehti tuttuun tapaan leskenlehti, joka aukaisi kirkkaankeltaiset kukkansa Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa jo ennen maaliskuun puoltaväliä. Varhaisimpia kukkijoita oli myös sinivuokko, joka kilpaili tänä vuonna tasavahvasti leskenlehden kanssa ensimmäisen kukkijan arvonimestä. Valkovuokko puolestaan tyytyi suosiolla kolmanteen sijaan. Kenties maaliskuun lopun hyisen kylmät yöt myöhästyttivät valkovuokon kukintaa.

Huhti-toukokuun vaihteessa koivut saivat hennon viherryksen. Nopeimmillaan lehdet paisuivat Pohjanmaalla, jossa lehdet kasvoivat muutamassa päivässä kaksinkertaisiksi. Tuohon ajankohtaan länsirannikolle osuikin varsin lämmin jakso, joka vauhditti mukavasti koivunlehtien kasvua. Toinen kevätseurannan puu, tuomi, kukki myöhemmin kuin viime vuonna. Ehkäpä toukokuun vaihteleva säätila ei kannustanut kylmänarkaa, eteläistä puulajia kiirehtimään kukintaansa.

Kevätseurannan ainoa itiökasvi peltokorte heräsi ensimmäisen itiötähkän muodostamiseen hieman myöhemmin kuin vuonna 2008, vasta 24.4. Alkuun päästyään korte kiihdytti tahtiaan matkatessaan halki Suomen ja päätyi Lappiin samaan aikaan kuin viimekin vuonna. Vielä hurjemman loppukirin otti keltakukkainen ojien ja purojen koriste rentukka. Etelärannikon rentukat aloittivat kukkimisen jopa pari viikkoa tavanomaista myöhemmin, mutta siitä huolimatta rentukka ehätti kukkia Lapissa reilusti aiemmin kuin vuonna 2008.

Myöhäisistä kukkijoista kielon matka Suomen halki kesti lähes kuukauden päivät. Hätäisimmät kellokukat avautuivat etelärannikolla toukokuun alkupuolella, kun taas Lapissa kielon kukkimista sai odotella hyvän matkaa kesäkuulle asti. Käenkaali oli vain hiukkasen nopeampi: ensimmäiset yksilöt kukkivat etelässä vapun tienoilla, viimeisimmät pohjoisessa helatorstaina. Mustikan kukinta alkoi tänä vuonna selvästi myöhemmin kuin vuosi sitten, jolloin varhaisimmat mustikankukat havaittiin jo huhtikuussa. Tänä vuonna mustikka palaili lähemmäs pitkän aikavälin keskiarvoaan ja aloitti kukintansa koko Suomessa 7.–23.5. välisenä aikana. Kukinnan aloituskilpailussa jumbosijalle jäi kiistatta oravanmarja. Paikoin toukokuu ennätti vaihtua kesäkuuksi, ennen kuin arvoisa huntupää suvaitsi edes harkita kukkimisen aloittamista.

Kuu kiurusta kesään?

Osa karaistuneimmista muuttolinnuista sinnitteli koko talven Suomessa. Vesistöjen sulapaikoissa uiskenteli harvakseltaan laulujoutsenia, ja pääkaupunkiseudun ruokintapaikoilla vieraili talvella muutamia urheita punakylkirastaita sekä peippoja. Etelänmatkaajista ensimmäisinä palasivat kiurut, laulujoutsenet, kottaraiset ja töyhtöhyypät, joista kiireisimmät saapuivat jo ennen maaliskuun puoltaväliä. Varhaisten palaajien ensimmäinen varsinainen muuttoaalto nähtiin maaliskuun 15. päivän tienoilla, kun ympäri Suomea ihailtiin kurkiauroja ja kuulosteltiin naurulokkien räkätystä.

Hyönteissyöjät odottelivat tapansa mukaan hieman pitempään ennen Suomeen uskaltautumistaan. Ensimmäiset västäräkit tosin heiluttelivat pyrstöään Suomen kamaralla jo reilusti maaliskuun puolella, mutta kirjosieppojen ja pajulintujen pääjoukkoa sai odotella huhti-toukokuulle asti. Kesän airuina pidetyistä pääskyistä ensimmäiset haarapääskyt saapuivat viikkoa ennen vappua, jolloin sää oli vielä kaikkea muuta kuin helteinen. Tarkempia kesän tulon ennustajia lienevät tervapääsky ja käki, jotka palasivat pari viikkoa myöhemmin, monin paikoin muuttolinnuista viimeisten joukossa.

Horrostajat heräävät

Pihojen sympaattinen tuhisija, siili, havahtui horroksestaan tavoilleen uskollisena huhtikuussa. Muutama virkeä otus oli hereillä eteläsuomalaisissa kaupungeissa jo viikkoa tai paria aikaisemmin. Citysiilin talvipesä rakennusten alla voi olla lämpimämpi kuin maalaisserkun kolo, joten kaupunkien piikkipallot lähtevät liikkeelle aikaisemmin.

Lepakoiden kevätseuranta aloitettiin vasta vuosi sitten, mutta jo nyt havaintoja oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin viime kerralla. Kenties kevätseuraajat ovat ymmärtäneet iltaretkeilyn viehätyksen. Tänä vuonna suurin osa maamme nahkahiiristä heräsi hyönteisjahtiin samoihin aikoihin kuin viime vuonna. Itäsuomalaiset lepakot tosin vetelivät hirsiä viikon tai pari pitempään.

Monet sammakot ja matelijat viipyivät tänä vuonna suosiolla talvipesissään edellisvuotta pitempään. Sammakoiden kurnutusta päästiin tosin kuulemaan samaan aikaan kuin viime vuonna. Ylimääräisen horrosviikon viettivät esimerkiksi sisiliskot, jotka päättivät sitten herätä yhtä aikaa lähes koko Suomessa: huhtikuun puolessavälissä liskot jo vilistelivät iloisesti aina lounaisrannikolta Kainuun korpiin saakka. Samaan vauhtiin intoutuivat kyyt. Etenkin huhtikuun lopun lämpöiset päivät kannustivat käärmeitä kevätpuuhiin.

Kevätseurannan matelijoista vaskitsa– ja rantakäärmehavainnot jäävät joka vuosi selvästi vähäisemmiksi kuin kyy- ja sisiliskoilmoitukset. Näin kävi tälläkin kertaa. Vaskitsojen huomattiin heränneen huhtikuun lopulla mm. Uudellamaalla, Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Tämän jälkeen koitti pitkä vaskitsaton kausi: esimerkiksi Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa ensihavainnot kuparinvärisistä luikertelijoista tehtiin vasta kuukautta myöhemmin. Rantakäärmeitä nähtiin niin ikään Lounais-Suomessa jo ennen vappua, kun taas keskisuomalaiset käärmeet onnistuivat välttelemään keväänseuraajia aina juhannukselle asti.

Ötökän elämää

Hyönteiset voivat herätä horroksestaan jo varsin varhaisessa vaiheessa. Kohmeisia kekomuurahaisia nähtiin aurinkoisena päivänä lämmittelemässä keollaan ennen maaliskuun puoltaväliä, Lapissa tosin vasta kuukautta myöhemmin. Myös varhaisimmat seitsenpistepirkot olivat liikkeellä maalis-huhtikuussa. Mantukimalaiset viivyttelivät töihin lähtöään tänä vuonna jopa pari viikkoa pitempään. Ehkäpä aikainen liikkeelle herääminen vuonna 2008 osoittautui kehnoksi valinnaksi, ja tänä vuonna kimalaiset päättivät palata huhtikuulla havahtuvien joukkoon.

Retkeilijän kannalta kesän huono puoli ovat hyttyset. Inhojen itikoiden ininää kuultiin ensimmäisen kerran etelärannikolla jo maaliskuun puolella. Lapissa sääskiarka vaeltaja säästyi paukamilta yli kuukauden pitempään.

Kevättä kedoilla

Vuonna 2009 Kevätseurannan teemana olivat perinnemaisemat. Vielä joitain kymmeniä vuosia sitten niittyjä ja ketoja olisi riittänyt isonkin keväänseuraajajoukon ihailtavaksi. Nykyään niittyjen määrä on romahtanut murto-osaan perinnemaisemien kulta-aikaan verrattuna, mikä vaikutti kevätseurantahavaintojenkin lukumäärään. Valitettavan monessa lomakkeessa ilmoitettiin, ettei lähistöllä pidetä sen enempää lehmiä kuin lampaitakaan. Silti laiduntavia eläimiä näkyi siellä täällä keväänseuraajien iloksi. Eteläisimmässä Suomessa lehmät ja lampaat pääsevät laitumelle toukokuun alussa, kun Itä- ja Pohjois-Suomessa niiden on odotettava pari viikkoa pitempään.

Varhaisimmat kevään airuet saapuvat niityille kauan ennen laiduntavia kotieläimiä; jo silloin, kun lumi vasta sulaa. Maaliskuun aurinko lämmittää Etelä-Suomeen saapuvia töyhtöhyyppiä, kottaraisia, kiuruja ja kuoveja sekä herättelee lempeästi suotuisissa paikoissa talvehtineita nokkos– ja sitruunaperhosia. Huhtikuussa oraat alkavat työntyä maasta ja niityt saavat hennon viherryksen. Ilmassa sujahtelee nuolennopeita tuulihaukkoja.

Vähitellen niittykasvit alkavat herätä kevääseen. Keto-orvokki aukaisee kolmiväriset kukkansa huhti-toukokuussa, itäisessä ja pohjoisessa Suomessa muutamaa viikkoa myöhemmin. Kirkkaankeltainen kullero puolestaan kansoittaa Lapin niittyjä ja värittää perinnemaisemaa toukokuun loppupuolella. Kun omenapuun kukat alkavat tuoksua, on Suomeen tullut kesä.

 

 

Terminen kevät = vuorokauden keskilämpötila ylittää pysyvästi 0 °C.

Keskimäärin terminen kevät alkaa Ahvenanmaalla jo 26.3., etelärannikolla 31.3., Jyväskylän korkeudella 10.4., Oulussa 15.4. ja Utsjoella vasta 1.5.Tavallisesti terminen kevät on varsin lyhyt vuodenaika: se kestää vain 6-7 viikkoa.

Terminen kesä = vuorokauden keskilämpötila ylittää + 10 °C.

Keskimäärin terminen kesä alkaa Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa 20.5. Kesäkuun alkuun mennessä kesä on valloittanut Suomen jo Oulun korkeudelle asti. Pohjois-Lapin tuntureilla kesää saa yleensä odotella 19.6. saakka.

Lähde: Ilmatieteen laitos