Euroopan ja Suomen suurimpana kahlaajana kuovi on näyttävä näky. Kuovien kevätmuutto sijoittuu huhti-toukokuulle. Ensimmäiset kuovit saapuvat jo huhtikuun alkupuolella. Kookkaalla kuovilla on kahlaajille tyypilliset pitkät koivet sekä pitkä ja sirppimäinen nokka, jolla on hyvä tonkia ravinnoksi pieniä selkärangattomia, kuten matoja ja kotiloita. Linnun keltaisenruskean ja kirjavan värityksen avulla se maastoutuu hyvin keväiseen peltoaukeaan. Samankaltainen pikkukuovi on pienempikokoinen ja -nokkainen sekä päälaelta kirjavampi, siinä missä kuovin väritys on tasainen.
Kuovi viihtyykin perinnemaisemissa – se on hakamaiden, rantaniittyjen ja soiden lintu. Ehkäpä siksi se onkin Etelä-Pohjanmaan laakeiden peltojen maakuntalintu. Muutoin kuoveja esiintyy eteläisessä ja keskisessä Suomessa laajalti aina Oulun korkeudelle saakka, pohjoisemmaksi mentäessä lintu harvinaistuu. Toukokuun alun tienoilla kannattaa suunnata perinnemaiseman reunaan ihastelemaan, kun kuoveilla on soidin- ja pesänrakennuspuuhat parhaimmillaan. Kuovit ovat voimakkaan äänekkäitä lintuja – nimensä mukaisesti kuovin voi kuulla huutavan ”kuoooi”.
Loppukeväästä touko- ja kesäkuun vaihteessa, kun poikue on saatettu onnellisesti maailmaan, kuovinaaraat lähtevät jo vikkelästi muuttomatkalle etelään. Urokset ja nuoret linnut jäävät vielä viettämään kesää kotiseuduille, kunnes seuraavat naaraita heinä-elokuussa.