Kuva: Teemu Saloriutta
Kimalaiset ovat keskeisiä pölyttäjähyönteisiä, joita muun muassa varhain keväällä kukkivat pajut houkuttelevat luokseen siitepölyaterialle. Ihmisten kannattaa pitää huolta kimalaisten hyvinvoinnista, sillä pölytyspalvelu on mittaamattoman arvokas maataloudelle ja esimerkiksi mustikkasadolle. Kimalaisten menestys kuitenkin riippuu vahvasti ihmisen toimista, hyönteismyrkkyineen kaikkineen.
Talvehtineet kimalaiskuningattaret aloittavat lentonsa huhtikuussa ensimmäisinä lämpiminä kevätpäivinä. Osa saattaa olla liikkeellä jo maaliskuussakin, hieman keväästä riippuen.
Kimalaiset kuuluvat mesipistiäisiin. Suomesta on tavattu ainakin 37 lajia kimalaisia, joista kahdeksan on muiden kimalaisten pesissä loisivia loiskimalaisia.
Kimalaisia tavataan koko maassa. Vaikka niitä ei ole useinkaan yksinkertaista määrittää lajilleen, on kimalaiset keväällä helppo erottaa muista hyönteisistä. Kaikilla kimalaisilla on karvainen, tukeva ruumis, mutta esimerkiksi värit vaihtelevat lähes täysin mustasta tuttuun kelta–valko-raidalliseen pukuun. Pörröiseltä näyttävät kimalaiset lentävät kömpelön verkkaisesti. Myös tunnusomaisessa, pörisevässä lentoäänessä on lajikohtaisia korkeuseroja. Naarailla on peräpäässään myrkkypistin, jota ne käyttävät vain puolustautuakseen.
Keväällä Etelä-Suomessa on mahdollista havaita jo kymmenkunta lajia, ja tarkkasilmäinen voi yrittää havaita myös tarkempia tuntomerkkejä kimalaisen puvusta. Omaan valokuvaan tallentuneelle kimalaiselle voi pyytää määritystä esimerkiksi Suomen ötökät -Facebook-ryhmässä.
Miksei enää mantukimalainen?
Kevätseurannassa aiemmin seurattu mantukimalainen jaetaan nykyisin kolmeksi eri lajiksi, ja Suomesta löytyy myös muita samankaltaisia lajeja. Koska tarkempi määrittäminen on hyvin haastavaa, ei Kevätseurannassa tarvitse enää tunnistaa tiettyä kimalaislajia, vaan kaikki keväiset kimalaishavainnot ovat tervetulleita.
