Keto-orvokki (Viola tricolor)

Kuva: Antti Salovaara

Perinne- ja kulttuurimaisemissa viihtyvä keto-orvokki on ihmiselle jo pitkältä ajalta tuttu. Keto-orvokit aloittavat kukinnan loppukeväästä toukokuun tienoilla ja ihastuttavat suurina värikkäinä mattoina aina jopa syksyn puolelle saakka. Keto-orvokki on avointen ja kuivien ympäristöjen kukka. Sitä tavataan erityisesti rannikoilla ja saaristoissa Etelä- ja Keski-Suomessa. Mereinen saaristoilma hieman hidastaa talven tuloa ja lempeillä säillä keto-orvokki voi kukkia jopa lokakuuhun saakka! Kasvupaikoiksi kelpaavat rantakalliot, kedot, ahot ja rinneniityt.

Keto-orvokki on matala ruohovartinen kasvi, jonka lehdet ovat pienet, puikeat ja korvakkeelliset. Keto-orvokilla on kukassa viisi terälehteä, jotka usein ovat vielä monivärisiä. Kukassa vaihtelevat eri sinipunaisen ja valkokeltaisen kauniit sävyt. Yleisin värimuunnos on kaksi sinipunaista ylälehteä, vaaleammat violetit kaksi sivulehteä sekä yksinäinen valkokeltainen alalehti. Kukan keskeltä löytyy vielä tummat mesiviitat, joiden avulla viittilöidään oikeaa tietä pölyttäjille.

Keto-orvokin latinankielinen nimi ”tricolor” viittaa juuri kukan monivärisyyteen. Onpa keto-orvokkia aikoinaan kutsuttu kolmikukaksi. Keto-orvokista löytyy muutenkin mielenkiintoista symboliikkaa liittyen nimistöön ja itse kasviin. Kolmivärisyys on nähty merkkinä kirkon pyhästä kolminaisuudesta, sana orvokki viittaa orpolapsiin ja kukkaa nimitetään välillä äitipuoleksi. Kukan viisi terälehteä on ajateltu edustavan eri tilanteissa äitejä, lapsia, äitipuolia ja orpolapsia

Eri orvokkilajeja löytyy useita, mutta keto-orvokin voi helpoimmin sekoittaa pelto-orvokkiin. Ehkäpä parhain tunnistusvinkki on tarkastella orvokkiesiintymän kukkien väritystä. Pelto-orvokilta puuttuu useimmin sinipunaisen sävyt, siinä missä keto-orvokilla keltavalkoisen sävyiset kukat ovat harvinaisempia.