Metsäkauriin maakunnassa havaittua

leskenlehteeKolmannen seurantaviikonlopun koittaessa Ahvenanmaalla oli jo keväistä. Toki pitkään jatkuneen kylmyyden johdosta lunta ja jäisiä merenlahtia vielä riitti, mutta riemukkaasti toitottavat kurjet, auringon lämmöstä vilkastuneet hyönteiset sekä tienpenkoilta puskeneet leskenlehdet todistivat talven jäänteitä vastaan.

Maakunnan lintutilanne selvitettiin viikonloppuna harvinaisen tarkkaan, sillä lukemattomat opiskelijat osallistuivat silloin Helsingin yliopiston biologisten aineiden opiskelijajärjestö Symbioosin Ahvenanmaan linturalliin. Tuloksista voimme nähdä, että sankoin joukoin saapuneiden muuttajien – kuten laulujoutsenten, peippojen ja töyhtöhyyppien – lisäksi saarilta voi jo hyvin löytää esimerkiksi västäräkkejä ja tuulihaukkoja. Punakylkirastaskin havaittiin, mutta haarapääskyistä ei vielä ensimmäistäkään.

Myös Kevätseurannan ulkopuolisia muuttajia riitti mukavassa määrin, ja rallissa havaittiinkin yli sata lintulajia. Monet näistä olivat vielä harvalukuisia, mutta kevään vauhti kiihtyy ja esimerkiksi viikon kuluttua moni asia on jo varmasti toisin.

nokkosperhonen

Viimeistään lämmin sunnuntai toi eloa muuhunkin luontoon. Nokkosperhonen lepatteli vastaan Eckerön Degersandissa, jonka auringonpaisteisessa rantakivikossa vilisti satoja hämähäkkejä. Vieressä kärpäset kilpailivat pääsystä kuolleen kastemadon parhaille paikoille. Makunsa kullakin.

Leskenlehtiä ei lauantain sateisessa harmaudessa juuri näkynyt, mutta sunnuntaina tienpenkat loistivat monin paikoin aivan keltaisina. Retkiporukkamme tarkkasilmäisin huomasi karikkeen seasta ponnistaneen myös sinivuokkoja, ja nämä olivatkin kaikille meistä vuoden ensimmäiset.

 

Kotimatkalla kohti Helsinkiä arvelimme lumen sulaneen taas hieman suuremmalta alalta kuin lähtiessä. Iltakin oli lämmin.

karpaset

Teksti ja kuvat: Antti Salovaara

Kevättä ilmassa Torronsuolla

20130413_1539-21_065

Luonto-Liiton Uudenmaan piirin retkiryhmä teki 13.–14.4. kevätseurantaretken Torronsuon kansallispuistoon. Retkeläisten tavoitteena oli kuulla teeriä soitimella ja saada uusia havaintoja Luonto-Liiton Kevätseurannassa. Vaikka kevät oli havaittavasti myöhäisemmässä kuin samoihin aikoihin tehdyllä Torronsuon retkellä 2011, tunnelma oli korkealla, ja havaintoja kertyi kuin kertyikin kevätseurantalomakkeelle.

Helsingissä sataa vettä, kun lähden kotoa lauantai-aamuna. Kannan kainalossani metsäsuksia, mutta on vaikea uskoa, että niitä voisi vielä tarvita. Helsingissä maa on paikoin lumeton, vähintään puoliksi lumeton. Kokemus kuitenkin muistuttaa, että maastossa vedenpitävät ja lämminvuoriset talvisaappaat voivat pelastaa päivän, ja perillä tarve osoittautuu todeksi. Muutamia pälviä lukuun ottamatta kauttaaltaan lumisella ja paikoin sohjoisella ja vetisellä suolla ainut oikea kulkupeli on leveät metsäsukset sekä vedenpitävät saappaat.

20130413_1545-32_080Aloitamme retkemme Kiljamon luontotornilta. Ilma on tihkuinen ja harmaa. Huikean tornin laella on pakko nostaa huppu hatun päälle, sillä viima on hyytävä. Sumuisan suon takaa kuuluu kurkien huutelua, mutta muuten luonto on hiljaa. Kaikki ympärillämme odottaa leudompia päiviä ja sateen lakkaamista.

20130413_1400-56_034

Avaralla suolla on mukava hiihtää. Saavumme leiriimme Idänpäänkalliolle hyvissä ajoin ennen iltahämäriä. Mustarastas lurittelee jostain päivän harmauden takaa. Ryhdymme nuotion tekoon. Talitiaiset leikkivät laavua ympäröivissä puissa.

20130413_1956-37_110

Heräämme seuraavana aamuna viiden jälkeen ja kiipeämme lintutornille kuuntelemaan ja tarkkailemaan ympäristöä. Heti kuuden jälkeen kärsivällisyys palkitaan: kuulemme teerien soidinpulputusta. Hetken hakemisen jälkeen linnut saadaan näkyviin myös kaukoputkella.

20130414_0625-57_018

Laskemme havainnoksi kahdeksan teertä sekä yhden korpimetson eli teeren ja metson risteymän. Tarkastelemme putkella, kun koirasteeret uhittelevat keskenään. Havainto katoaa kuitenkin sumun verhon taa, ja ryhmämme päättää siirtyä nuotiolle keittämään aamupuuroa. Keltasirkut laulavat läheisissä puissa.

Retken tärkeimmät kevätseurantahavainnot teemme ryhmämme tehdessä lähtöä leiripaikalta. Olemme jo nostamassa rinkkoja selkään, kun päätämme sittenkin käydä lintutornilla vielä kerran. Hämmästymme, sillä päivä on selkiintynyt ja suolle näkyy hyvin. Pian ohi lentääkin kurki ja laulujoutsenia. Upeiden havaintojen vuoksi oloni on majesteettinen ja hiukan höynäytetty.

20130414_1038-26_069

Hiihdämme takaisin Kiljamolle kurkien huutojen ja yli lentävien joutsenten saattelemina. Joutsenet ovat muuttomatkalla, kuten tavallaan olemme mekin. Tunnen joutsenia kohtaan sympatiaa: toivottavasti ne pärjäävät lumisessa maastossa. Kesken rämeisen metsäsaarekkeen seurueemme pysähtyy läheltä kuuluvan liverryksen johdosta. Sumuisen ja lumisen viikonlopun keskellä on ollut vaikea uskoa, että kevät on jo korvalla. Kuulemme kuitenkin kiurun laulantaa, ja se vakuuttaa meidät kaikki. Kiurun saapumisesta on vanhan kansan viisauden mukaisesti enää kuukausi Suomen kesään.

*

Kevätseurantahavainnot, Torronsuon kansallispuisto 13.-14.4.2013:
Ensimmäinen pälvi
Kurki (H)
Laulujoutsen (R)
Kiuru (H)

*

Keltasirkku laskee kuuteen
Mietin elämäni toimistokäytäviä
kiellettyjä ajatuksia tässä kauneudessa

Niillä käytävillä
eivät pursua suot lumista
ravistele, vetistele
eikä siellä rahkasammaleita
heräile sohjopeitoista

Siellä ovat poissa nämä
sananjalat
Kylmien öiden hiljaiset hetket
unien läpi pulputtavat teeret
onnellisuus, kurjen huudot

Ja majesteettiset joutsenet,
jotka pysäyttävät yhdenkin ajatuksen,
jonka mukaan täällä
ei olisi tarpeeksi,
etteikö tänne kannattaisi palata
aina takaisin

*

Teksti ja runo: Elina Silkelä
Kuvat ja äänitys: Teemu Saloriutta

Lumipeite rakoilee Kymenlaaksossa

rinne

Etelärannikolla kuuluu tavatun useita keväisiä lintulajeja, ja leskenlehdet ovat täplittäneet sulaa maata jo muutaman viikon. Keväänmerkit rajoittuvat vain eteläisimpään Suomeen – tänne Kouvolaan sata kilometriä pohjoisemmas ei kevät ole vielä kunnolla ylettänyt, vaikka Kymenlaakson alueelta on ilmoitettu jo esimerkiksi jokunen leskenlehti-, laulujoutsen- ja kottaraishavainto. Lämpötila on kohonnut viime päivinä säännöllisesti suunnilleen kolmen asteen tienoille, mutta melko lämpimistä päivistä huolimatta yöpakkaset ovat yhä tavallisia.

Ensimmäinen kevätsade alkoi perjantaina sulattaa monin paikoin yli parikymmensenttistä lumikerrosta Kouvolassa. Runsaan auringonpaisteen vuoksi tiet ovat olleet jäättömiä ja kuivia  ainakin viikon verran, ja lämpimillä tiili- ja betoniseinillä kärpäset ovat surranneet ensimmäistä kertaa jo helmikuun lopulla. Auringon lämpö on myös edesauttanut kumpupilvien muodostumista, ja välillä taivas onkin tuonut jo kesän mieleen. Luontonäkymät Kouvolassa ovat kuitenkin yhä lumivoittoiset.

palviViikonloppuna maisema on ollut valkoinen paitsi maan myös taivaan puolesta. Palomäen metsissä vallitsi täysi talvi vielä muutama päivä sitten, mutta sunnuntaina sateiden jälkeen ajattelin, että nyt lumi on varmasti jo ainakin pururadalta sulanut ja varustauduin kumisaappain lähtiessäni etsimään pälvipaikkoja ja muita keväthavaintoja Hinkismäeltä.

Kumisaappaille ei kyllä vielä ollut käyttöä. Luonnonhelmassa lunta on yhä vähintään sen parikymmentä senttimetriä. Vetisiä paikkoja maastossa ei kohdannut. Pajunkissat koristivat pensaikkoa kauniin keväisesti, mutta mitään muita keväänmerkkejä löytääkseen sai kavuta aivan Hinkismäen korkeimmille kohdille. Sieltä mäntyjen juurilta löytyi viimein laajojakin pälvipaikkoja. Nämä lumen alta paljastuneet maaläntit olivat ensimmäiset Kevätseuranta-havaintoni Kouvolasta!

Teksti: Mirelle Aalto
Kuvat: Joonatan Kutilainen