Pitkät, hoikat jalat työntävät vesimittaria vauhdikkain nykäyksin pitkin veden pintakalvoa. Kevyesti taittuva kulku suuntautuu kohti veden pinnalle pudonnutta hyönteistä, joka jää pian saaliiksi. Vesimittari on pieni peto – mutta oikeastaan luteeksi aika kookas, hieman lajista riippuen.
Vesimittareita on Suomessa yhdeksän lajia. Osa lajeista on eteläisempiä, mutta vesimittareita tavataan kuitenkin koko maassa. Lajeja löytyy niin jokien, järvien, lammikoiden, merenrantojen kuin purojenkin piristykseksi. Erityisesti seisovat vedet ovat vesimittarien mieleen. Vesimittarilajien pituudet vaihtelevat vajaasta sentistä kahteen, ja pitkät keski- ja takajalat levitettyinä ne hallitsevat selvästi suurempaakin alaa.
Kevätseurannan teemalajiksi vesimittarit sopivat hienosti, sillä hieman kuin vakiolajiemme päiväperhoset, ne talvehtivat aikuisena, ja lähtevät liikkeelle ilmojen lämmettyä. Vesimittarien esiintyminen kertoo siis kevään etenemisestä. Meitä kiinnostaa erityisesti tietää, alkavatko havainnot heti jäiden lähdettyä vai vasta myöhemmin.
Veden pintakalvolla luisteleminen ei onnistu noin vain. Vesimittarien raajoissa on tiheä karvapeite, joka auttaa niitä kellumaan ja liikkumaan pinnalla. Saalistus saa tukea erityisistä värähtelyaistimista, joiden avulla veden pintakalvolle pudonnut selkärangaton voidaan paikantaa – ja saalistaa.
Vesimittarit eivät ole ainoita veden äärellä viihtyviä luteita. Pinnan alta voi paljastua roteva vesiskorpioni tai solakka malluainen. Vesimittarit eivät hallitse edes pintakalvon ludemaailmaa yksin, sillä samaan elinympäristöön mahtuu niihin verrattuna lyhytraajaisia vetiäisiä sekä tikkumainen ja hidasliikkeinen vesihiipparikin. Tarkkaan katsomalla ne erottaa kyllä vesimittareista – ainakin aikaisin keväällä, kun kaikki havainnot koskevat aikuisia luteita.
Kevätseurannassa vesimittareita ei tarvitse tuntea lajilleen, mutta jos määritys on tehty, kuulemme mielellään lajinkin havainnon lisätiedoissa! Jos päädyt kuvaamaan tai muuten tarkkailemaan vesimittareita lähietäisyydeltä, keskeiset lajituntomerkit voivat löytyä esimerkiksi takaruumiin kärjestä. Määritysapua kannattaa kysyä Suomen ötökät –Facebook-ryhmästä tai Lajitietokeskuksen foorumilta.
Sivun kuvat: Antti Salovaara