Verilude (Corizus hyoscyami)

Kuva: Petro Pynnönen

Lämmin ja avoin ympäristö, kuten niitty tai joutomaan ruderaattikasvusto, on veriluteen mieleen. Suunnilleen senttimetrin pituinen lude säväyttää punamustalla värityksellään, jonka ansiosta se on verrattain helppo erottaa muista ludelajeista. Verilude on yleisimmillään Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjoisimmat havainnot ovat Torniosta ja Rovaniemeltä.

Verilude viihtyy joutomaan kasveilla. Se talvehtii aikuisena, ja havaintoja alkaa tulla kevään lämmetessä. Touko- ja kesäkuu ovat parasta etsimisaikaa. Talvihavaintoja tunnetaan vain kourallinen, joten niistä olemme erityisen kiinnostuneita. Jos voit, ilmoita ainakin tällainen erikoinen havaintosi kuvan kanssa iNaturalistilla.

Verilude. Kuva: Petro Pynnönen

Verilude muistuttaa (erityisesti lounaisrannikolla tavattavaa) ritariludetta. Keskeinen tuntomerkki löytyy luteen peräpäästä (kärkikalvolta): ritariluteella on siinä selvä valkoinen pilkku. Muitakin eroja löytyy. Valkoinen pilkku voi jäädä huonossa valossa huomaamatta, joten ludetta kannattaa katsoa tarkkaan. Toinen punamusta laji on Suomessa selvästi harvemmin tavattu tulilude. Sen pää on musta – veriluteen pää on punainen – ja myös kuviointi eroaa veriluteesta (katso tästä kuvia tuliluteesta).

Ritarilude muistuttaa veriludetta. Huomaa peräpäässä oleva valkoinen täplä. Kuva: Antti Salovaara

Lude, ei lutikka

Lehdissä puhutaan valitettavan usein ”luteista”, kun tarkoitetaan yhtä ihmisen kannalta ikävää ludelajia eli lutikkaa. Suomessa elää kuitenkin yli 500 muutakin ludelajia. Juuri mikään näistä ei viihdy sisätiloissa eikä vaivaa ihmistä millään tavalla. Luteita elää niin vedessä (mm. malluaiset), veden pinnalla (vesimittarit) kuin kaikenlaisissa maanpäällisissä elinympäristöissä, karikkeen kätköistä puiden lehvästöön.