Pitkäpyrstöinen ja tiilenpunaselkäinen tuulihaukka saapuu lekuttelemaan kotiaukealleen yleensä huhtikuun aikana. Pienikokoisella tuulihaukalla on huomiota herättävän pitkä pyrstö, joten lennossa sen voi sekoittaa lähinnä vain varpushaukkaan. Tuulihaukan siivet ovat kuitenkin kapeat ja suippokärkiset erotuksena varpushaukan lyhyistä, leveistä ja pyöreäpäisistä siivistä. Lisäksi tuulihaukka lekuttelee usein paikoillaan ilmassa saalistaessaan.
Tuulihaukka esiintyy koko maassa, yleisimmillään kuitenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Se on pelto- ja hakkuuaukeitten myyränpyytäjänä tyypillinen näky, joskin ollut hiukan vähenemässä viime vuosikymmeninä. Tuulihaukan voi saada pesimään sille sopivaan avopönttöön, joka on ripustettu esimerkiksi peltoaukealla olevan ladon päätyyn.