Perhoset ja ilmastonmuutos

Paatsamasinisiipi on Suomen kansallisperhonen. Kuva: Olavi Niemi / Laji.fi CC-BY-NC-4.0

Perhoset ovat olleet itselleni, kuten varmasti monelle muullekin, yksi parhaimmista kevään merkeistä läpi elämäni. Varsinkin lapsena sitruunaperhosen bongaaminen oli yksi parhaimmista hetkistä. Perhosten tarkkailu on aivan omanlaistaan hommaa, jos haluaa päästä näkemään vähän harvinaisempia lajeja. Aivan himoharrastaja ei kuitenkaan tarvitse olla päästäkseen näkemään tavanomaisia keväisiä lajeja. 

Suomessa on tavattu lähes 2600 eri perhoslajia, joista noin 2300 arvioidaan esiintyvän meidän mailla vakituisesti. Niitä on siis aika suuri joukko, kun mietitään Suomen haasteellisia ilmasto-olosuhteita. Täällä esiintyvät lajit ovat lisääntyneet vuosien saatossa ilmasto-olosuhteiden muuttuessa. Monille suotuisat elinpaikat ovat levittäytyneet kauemmas pohjoiseen. Eteenkin päiväperhoset, esimerkiksi nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja neitoperhonen hyötyvät kevään aikaistumisesta ja pidemmästä lämpimästä jaksosta. 

Monet tutkimukset ovat todenneet saman asian kerta toisensa jälkeen: ilmastonmuutoksen myötä monen lajin, niin perhosten kuin muidenkin eliöiden, levinneisyysalueet ja reaktiot vuodenaikaisvaihteluun muuttuvat, joskus hyvinkin merkittävästi. Yksi erittäin hyvä esimerkki tällaisesta sopeutuneesta lajista on Kevätseurannan teemalajinakin oleva neitoperhonen. Se on Suomessa varsin uusi tulokas. Sen elinalue Suomessa on vakiintunut vasta 1970-luvulla eli ei niinkään kauan aikaa sitten. Nykyään se lentelee jo Oulun korkeudella asti ja varmasti tulee levittäytymään vieläkin pohjoisemmaksi ajan saatossa. Iso osa muistakin perhosista on pikkuhiljaa siirtynyt asuttamaan yhä pohjoisempia alueita. 

Neitoperhonen on varsin näyttävä näky koreinen siipineen. Kuva: Susanna Soisalo

Mainitsin aikaisemmin lajien reagoinnin vuodenaikaisvaihteluun. Hienommalta nimeltään tätä kutsutaan fenologiaksi. Perhoset ovat erittäin herkkiä vuodenaikaisvaihteluille ja reaktiot näkyvät nopeasti. Juuri tämän ansiosta ne toimivat erinomaisina indikaattoreina ilmastonmuutokselle. Kun talvi lyhenee ja leutonee, kevät aikaistuu ja sen myötä myös perhosten ensiesiintyminen luonnossa aikaistuu. Aikuisena talvehtivat perhoset ovat kaikkein herkimpiä tälle, sillä ne heräävät helposti talvihorroksestaan saadessaan riittävästi lämpöä. Tämä ilmiö on ollut erittäin selvästi nähtävissä tänä keväänä Kevätseurantaan jo nyt tulleista sitruuna- ja nokkosperhoshavainnoista. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että mitä nirsompi perhonen on ruokansa suhteen, sen herkemmin se reagoi vuodenaikaisvaihteluun. 

Kangasperhonen on pieni mutta kaunis ja kuuluu Suomen yleisimpiin perhosiin. Kuva: Antti Salovaara

Ilmastonmuutoksen myötä elinalueet muuttuvat ja osa perhosista hyötyy tästä, koska ne saavat lisää elintilaa. Tämä positiivinen muutos ei kuitenkaan koske kaikkia lajeja. Samalla, kun eteleäiset lajit lentelevät yhä pohjoisemmaksi, joutuvat pohjoisten alueiden perhoset yhä ahtaammalle, sillä ne ovat erikoistuneet elämään vain tietynlasessa ympäristössä. Ilmanston muuttuessa elinalueet käyvät kelvottomiksi ja samaan aikaan kilpailu näistä alueista käy kovemmaksi. Pahimmassa tapauksessa pohjoiset perhoset häviävät alueelta kokonaan ja voivat kuolla jopa sukupuuttoon, jos tilanne eskaloituu tarpeeksi pitkälle. Sopeutumisen hitaus verrattuna muutoksen nopeuteen on yksi hankalimmista ongelmista. Jos nämä ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset niin ilmastossa kuin elinympäristössä yhdistetään ihmisen aiheuttamaan ympäristön muokkaamiseen, on siinä jo aikamoinen soppa keitetty. 

Nokkosperhonen talvehtii aikuisena ja sen voi bongata jo hyvinkin aikaisin keväällä. Kuva: Teemu Saloriutta

Perhoset ovat tärkeä osa ekosysteemiä, vaikka sitä ei aivan ensimmäiseksi tulekaan ajatelleeksi. Koska perhoset ruokailevat erilaisissa kasveissa, ovat ne näin ollen myös pölyttäjiä monen muun hyönteisen rinnalla. On siis äärimmäisen tärkeää suojella näitä kauniita ja siroja hyönteisiämme läpi maan ja siihen voivat kaikki osallistua! Tärkein suojeluteko on suojella ja taata sopivia elinympäristöjä varsinkin perhosten lisääntymistä ajatellen. Jokainen voi esimerkiksi pitää piha-alueensa mahdollisimman luonnonmukaisina, eli käyttämällä istutuksissa jalostamattomia, kotimaisia luonnonkasveja ja antamalla rikkaruohojen olla rauhassa, ainakin osittain. Tällainen niin sanottu hallittu hoitamattomuus pihamailla on yllättävän tehokasta. Jos haluaa nähdä vielä enemmän perhosia, voi pihalle pistää pystyyn esimerkiksi perhosbaarin, josta kerronkin vähän enemmän seuraavalla kerralla. 

Luonnonkukat ovat oivia ruokailu- ja lisääntymispaikkoja perhosille. Kuva: Kati Tuomaala

Perhosten suojelussa on olennaista myös niiden levinneisyyden ja elintapojen tarkkailu. Tässä hommassa isossa osassa on nimen omaan kansalaisten tekemät havainnot perhosista, eli toisin sanoen Kevätseurannan perhoshavainnot! Ne ovat korvaamaton lähde tutkimuksille perhostilanteen kartoittamiseksi, mikä taas osaltaan auttaa ympäristössä tapahtuvien muutoksien ymmärtämistä. 

Pidetään siis kaikki yhdessä perhosista huolta ja tarkkaillaan niiden elämää hyvien tapojen mukaisesti!

Teksti: Henni Korhonen