Neitoperhonen (Aglais io)

Tämä yksilö on kesäisen tuore. Keväiset yksilöt ovat usein kuluneempia.

Suuri koko, syvä viininpunainen väri ja neljä sinisenä välkkyvää silmätäplää paljastavat siipensä avanneen neitoperhosen heti. Muilla suomalaisilla perhosilla ei ole vastaavaa väriyhdistelmää, vaikka silmää muistuttavia täpliä löytyy muiltakin lajeilta. Sekoittamisen vaara muihin lajeihin on vähäinen, varsinkin keväällä. Vaikka siivet ovat yläpuolelta huomiota herättävät, alapuolelta ne ovat huomaamattoman ruskeat.

Neitoperhosen tapaa yleensä puutarhassa, niityllä tai muussa avoimessa ympäristössä. Koska neitoperhonen talvehtii aikuisena, keväällä kohdattavat yksilöt ovat iäkkäitä ja siksi usein haalistuneita ja kuluneita. Ensimmäiset neitoperhoset saattavat olla siivillään jo maalis–huhtikuun taitteessa, mutta varsinaisesti laji runsastuu huhtikuun edetessä. Lennossa oleva sukupolvi vaihtuu seuraavaan keski- ja loppukesästä. Keväisten yksilöiden pitkä elämä on silloin jo takana.

Neitoperhosta tavataan Oulun korkeudelle saakka, ja tätä pohjoisempana laji on harvalukuinen. Toivomme siis erityisesti pohjoisia havaintoja Kevätseurantaan.

Neitoperhonen on esimerkki perhoslajistomme muutoksesta: vielä reilut puoli vuosisataa sitten laji ei talvehtinut manner-Suomessa lainkaan. Silloisesta harvinaisuudesta on tullut yksi tunnetuimpia päiväperhosiamme.

Siipien kärkiväli: 45-55 mm. Naaras ja koiras ovat samanväriset.
Tämä keväinen yksilö on paitsi kulunut myös ehkä joutunut linnun tai muun pedon hyökkäyksen kohteeksi. Lento sujui silti normaalisti.