(Nuorten Luonto 1/09, teksti Mikko Sorjanen)
Kevätseurantahavaintojen mukaan kevät 2008 kiiruhti Etelä-Suomessa, mutta muualla se palasi isottelustaan ruotuun ja antoi talvellekin sijaa.
Ennen kuin uusi kevät vuonna 2009 pääsee vauhtiin, muistellaan hetki edellistä kevättä. Omiin muistikuviin on tässä tapauksessa turha luottaa. Itsestäni ainakin tuntuu, että viime vuoden talvi oli täällä etelässä olematon ja kevät vain epämääräinen jatke sen perässä.
Parempi siis kääntyä luotettavamman tahon puoleen ja kurkistaa, millaisen kevään Kevätseurantaan osallistuneet olivat havainneet. Heidän tietonsa perustuvat todellisten asiantuntijoiden seuraamiseen eli kevätseurantalajien näkemyksiin siitä, milloin kevät todella alkaa.
Ruuhka-Suomen varaslähtö kevääseen
Kevät saapui tapojaan noudattaen ensin etelään. Keväänseuraajat saivat kuitenkin edellisvuotta kiihkeämmän varaslähdön Lounais-Suomessa. Leskenlehdet putkahtelivat maasta jo maaliskuulla ja pikkuruiset senttimetrin kokoiset hiirenkorvat pyrkivät peittämään koivujen talvisen alastomuuden Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.
Samoihin aikoihin nähtiin ensimmäisten mantukimalaisten pöristävän kohmeet siivistään. Työntäyteisten kimalaisten lisäksi kevätvirkuiksi olivat ryhtyneet sitruuna- ja nokkosperhoset, jotka loivat väriä maaliskuiselle taivaalle.
Kaikki eivät etelässä olleet samaa mieltä. Rantakäärmeiden mielestä ei joka kevät kuulunut herätä toinen toistaan aiemmin, pitihän sitä välillä ottaa horroksessa rennosti ilman kiireitä. Niinpä rantakäärmeitä nähtiin Etelä- ja Lounais-Suomessa vasta huhtikuulla jonkin verran edellisvuotta myöhemmin.
Mitä lähemmäksi kesää tultiin, sitä hajanaisemmaksi mielipiteet kesän alkamisesta etelässä tulivat. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan haarapääskyt näyttäytyivät kevään ja kesän odottajille edellisvuotista paikoin huomattavasti myöhemmin, lähempänä toukokuuta.
Hiirenkorvaksi pyrkineet koivut hidastivat myös hiukan vauhtiaan, mutta ottivat viimein loppukirin huhti-toukokuun vaihteessa. Käkien lausunnot keväästä kuultiin toukokuun alkupuoliskolla, kun edellisenä keväänä kukkumista havaittiin jo huhtikuulla.
Kohti pohjoista, kohti itää
Kevät lipui hidastuvalla tahdilla itään, koilliseen ja pohjoiseen. Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa osa kevään asiantuntijoista oli sitä mieltä, että täsmällisyys oli vastaus kevään 2008 haasteisiin. Linnuista haarapääsky, kirjosieppo, kiuru, tervapääsky, töyhtöhyyppä ja västäräkki päättivätkin kevään alkukohdan osuneen edellisvuonna nappiin ja noudattivat vanhaa kalenteriaan. Rentukka ja käenkaali pitivät tätä järjestelyä myös varsin hyvänä.
Vain harva oli edellisvuotta aikaisemman kevään puolella. Pikemmin pieni takaisinotto oli paikallaan. Ainakin matelijat kyy ja sisilisko olivat myöhäisemmän kevään kannalla ja siilikin oli asettanut herätyskellonsa myöhäisemmäksi, tukevammin huhtikuun puolelle. Huhtikuu olikin Kaakkois-Suomessa kevään kuukausi.
Mitä mieltä oli Kevätseurannan uusi laji, seitsenpistepirkko? Tämä kirvojen painajainen kömpi huhtikuun puolessavälissä kevättä ihastelemaan.
Uusi tai ei, huhtikuu tuntui monesta muustakin lajista kohtuulliselta kevään aloituskuukaudelta Hämeessä ja Pirkanmaalla. Eriäviä mielipiteitäkin saatiin. Muun muassa naurulokki, peippo ja punakylkirastas olivat sitä mieltä, että kevät alkoi viimevuotista aikaisemmin, maaliskuun puolessa välissä.
Näiden kiireelle viittasivat kintaalla kekomuurahaiset. Työt Hämeessä saivat alkaa parikin viikkoa vuotta 2007 myöhemmin eli huhtikuulla maaliskuun sijasta. Vieläkin viluisemmaksi itsensä tunsivat vaskitsat. Itsenäisesti ajattelevien kuparikylkien mielestä huhtikuu sai vaihtua toukokuuksi, vaikka yleinen mielipide kertoi kevään saapuneen huhtikuulla Hämeeseen.
Ehkä peltojen asukki töyhtöhyyppä oli saanut vihiä sulista lakeuksista, sillä tälle linnulle ei Kevätseuranta alkanut tarpeeksi aikaisin. Sen mielestä kevät alkoi Pohjanmaalla, Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla jo maaliskuulla. Kurjista, kottaraisista ja kiuruista kevättalvi oli myös sopiva, eikä toukokuulla kuten koivujen mielestä.
Koivut kuuluivat niihin, jotka olivat vaihtaneet edellisen kevään kiireen malttiin. Lehtien puhkeaminen siirtyi liki pari viikkoa myöhäisemmäksi. Päätös oli nähtävästi tehty yhteistyössä valkovuokkojen kanssa, jotka aloittivat kukintansa huhtikuun alun sijasta sen lopulla.
Muuten lakeuksien kevätseurantalajit olivat varsin erimielisiä siitä, milloin kevät alkoi viime vuonna. Haarukka venyi aikaisesta maaliskuusta toukokuun alkupuoliskolle.
Oravanmarjalla on asiaa
Entäpä milloin kevät tuli Keski-Suomeen? Jos oravanmarjaa on uskominen, kevät tuli myöhemmin kuin edellisenä vuonna vasta toukokuulla. Oravanmarja toki on tunnetusti huono kertomaan alkukeväästä, kun kasvilla on tapana herätä vasta ennen kesää.
Kielo tukeutui hengenheimolaiseensa oravanmarjaan, mutta keväästä muistiinpanoja tehneiltä ihmisiltä taasen puuttuvat edellisvuoden merkinnät, koska kielo on uutukainen jäsen Kevätseurannan asiantuntijaraadissa. Tästä syystä ei siihenkään ole vielä luottaminen.
Haarapääskyt, kirjosiepot, kiurut, rantasipit ja tuulihaukat kertovat myös kevään tulleen myöhemmin kuin 2007. Samaan kuoroon yhtyvät koivut ja valkovuokot.
Oravanmarja ei siis ole tyystin väärässä, sillä vain kurki, pajulintu ja tuomi olivat selvästi toista mieltä. Niiden äänet hukkuivat kuitenkin hitaamman kevään puolestapuhujien äänivyöryyn. Kuukaudeksi asiantuntijaraati ehdottanee kompromissina huhtikuuta.
Matka jatkuu idän kautta Lappiin
Itä-Suomeen kevät saapui huhti-toukokuulla. Etelä-Savon sinivuokot olivat löytäneet sopivan kukinta-ajankohdan huhtikuun puolesta välistä. Pohjois-Savon siniset kukkijat halusivat myös kukkia maaliskuun sijaan huhtikuulla. Kukinnan aloittamisen hidastaminen oli niin kova, että pysähtyi juuri ja juuri huhtikuun loppuun. Usko aikaiseen kevääseen oli mennyt myös sisiliskoilta ja sitruuna- ja nokkosperhosilta.
Liekö kevät tullut Savossa järkiinsä Lounais-Suomen yhä aikaisemmaksi pyrkimisen sijaan? Ainakin kevät oli palannut vuoden takaisesta isottelustaan ruotuun ja antanut talvellekin sijaa, mikäli kevätseurantalajeihin oli uskominen.
Kevään matka jatkui Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Maaliskuuhun ei pohjoisempana enää liitetty muodikkuuden hiventäkään ja kilpailu yhä aikaisemmasta keväästä oli unohtunut etelän serkkujen huoleksi. Kevään tuloa sai odottaa huhtikuun loppupuoliskolle ja paikoin toukokuulle.
Sammakot olivat päätyneet toukokuuhun hääyönsä järjestämisessä ja paikalliset kevään seuraajat saivat ihastella kuun alusta sammakonkutua. Yksi uusista seurattavista lajeista oli sitä mieltä, että toukokuukin oli liian aikaista kesäkuu oli parempi. Kullero toki jäi ajatuksineen hieman yksinäiseksi. Kevät tuli sen pyrkimyksistä huolimatta toukokuun alkupuoliskolla.
Sääskien ininästä kevään seuraajat tekivät ensihavaintonsa huhtikuun lopulla. Se oli miltei kuukautta aikaisemmin kuin edellisenä vuonna Lapissa. Sääskistä ei silti tullut Pohjois-Suomen kevään suunnannäyttäjää, vaikka yritystä näiltä ötököiltä ei ole tainnut koskaan puuttua.
Todellisen kevään luonteen osoittivat muun muassa koivut, joiden lehdet aukesivat vasta toukokuun loppupuoliskolla, viikon myöhemmin kuin vuonna 2007. Jos koivuihin on uskominen, niin viime kevät alkoi pari kuukautta myöhemmin Lapissa kuin lounaassa. Matka pohjolaan olikin hitaampi kuin edellisenä vuonna. Mahdollisesti kevät käytti suuren osan tarmostaan lämmittämällä Lounais-Suomen ennätyslukemiin jo maaliskuulla.
Mustikka ja laulujoutsenet sooloilivat
Kuten asiantuntijoissa aina, myös Kevätseurannan asiantuntijoissa eli kevätseurantalajeissa oli pari epäluotettavaa tahoa kertomaan kevään tai kesän alkamisesta. Ensimmäiseksi mainittakoon mustikka. Aivan pohjoista Suomea lukuun ottamatta mustikka oli päättänyt kukkia aivan toukokuun alussa, paikoin useita päiviä edellisvuotta 2007 aikaisemmin. Muistan selkeästi noituneeni muutaman yöhallan jälkeen mustuneita mustikan kukkia ja menetettyä satoa. Ei käynyt siis luottaminen mustikkaan.
Toinen ongelmatapaus olivat vesien valkoiset valtiaat. Avantouinnista oli nimittäin tullut laulujoutsenten keskuudessa muoti-ilmiö. Tästä kertoi palautuneiden seurantalomakkeiden marginaaleihin kirjoitetut maininnat talvehtineista yksilöistä. Havaintoja oli ympäri eteläistä Suomea. Puhumattakaan siitä, että Kevätseuranta itsessään alkoi, Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta, liian myöhään laulujoutsenta silmällä pitäen.
Ehkä muuttohaluttomuuden takana ei ollutkaan laiskuus vaan yritys kertoa, että avantouinti on mitä parhainta ajanvietettä ja ulkomaille lentely vain jonninjoutavaa kikkailua. Kaikesta huolimatta laulujoutsenen luotettavuus kevään alkamisesta kertovana asiantuntija kärsi moisen tempauksen takia.
Vaikea talvi lepakoille
Öiset taivaalla viilettäjät, lepakot, olivat vuoden 2008 kevätseurannan teemana. Havaintoja näistä siilin lentävistä kollegoista saapui jokaisesta maakunnasta. Mihinkä aikaan vuorokaudesta nahkasiivet suhisivat? No yöllä tietenkin, toki satunnaisia havaintoja tehtiin päivisinkin, lähinnä pihapiirissä.
Varmimmin lepakon bongasikin pihassa. Veden äärellä ja metsässä liikkuneita kevätseuraajia oli myös onnistanut oikein mainiosti. Varmin kuukausi lepakon havaitsemiseen ensimmäisen kerran oli huhtikuu, vaikka useita satunnaisia havaintoja tehtiin maaliskuussakin.
Viime talvi oli vaikeaa aikaa lepakoille, jotka tykkäävät horrostaa oikeasti kylmässä. Lämmin ja kostea ilma saattaa herätellä nahkasiipiparkoja. Tällöin talven varalle kerätty rasvavaranto saattaa kulua liian nopeasti. Varsinkin, jos talvi yllättää uudelleen lämpimän jakson päätteeksi. Huono talvi saattanee selittää erikoisia havaintoja, joita tehtiin jo talvikuukausina, ja jotka jäivät siksi pois Kevätseurannan piiristä.
Toisaalta arvauksen varaan jää, onko havaituista lepakoista osa havaittu myös horrostamassa. Ovathan ne vekkulin näköisiä roikkujia kellarin katossa ja seinillä, mutta parempi jättää häiritsemättä. Kuka tahansa ärtyy, jos tullaan kesken kaiken herättelemään.