Lanttuperhonen (Pieris napi)

Keväinen lanttuperhonen on helppo oppia tuntemaan. Keskikokoinen (siipiväli noin 3-4 cm), vaalea perhonen erottuvine siipisuonineen on yksi yleisimmistä päiväperhosista maassamme. Sitä tavataan koko Suomessa, Lapissa hieman harvalukuisempana.

Lanttuperhonen on yläpuolelta pohjaväriltään lähes valkoinen. Sen etusiiven kärki on tumma. Naarailla etusiivessä on kaksi täplää, koirailla vain yksi. Päältä erottaa ohuet tummat siipisuonet. Alapuolelta takasiivet ovat suonien kohdalta harmaakehnäiset, mikä on hyvä tuntomerkki varsinkin keväällä. Alapuolelta erottaa myös kellertävää sävyä.

Lähilajit kaaliperhonen ja naurisperhonen voivat myös tulla loppukeväällä ja alkukesästä vastaan, vaikka lanttuperhonen onkin Kevätseurannan aikaan ylivoimaisesti yleisin. 

Kaaliperhonen on lanttuperhosta kookkaampi ja sen etusiipien yläpuolen kärkitäplät ovat suuret ja mustat, ulottuen siiven ulkoreunan puolivälin yli. Naurisperhonen on lähempänä lanttuperhosen kokoluokkaa. Yläpuolelta erottava tekijä, sekä kaali- että naurisperhosen kohdalla, on siipisuonien vaaleus. Lanttuperhosella suonet ovat tummat. Alapuolelta katsoen lanttuperhosen takasiipien harmaa kehnä keskittyy siipisuonten ympärille, kun taas kaali- ja naurisperhosella se jakautuu tasaisemmin. Siipisuoniltaan tummalla (ja keväällä harvalukuisella) pihlajaperhosella on erilainen siipien alapuoli kuin lanttuperhosella, täysin vailla kehnää tai keltaista. Määritys ei aina ole ihan helppoa, joten jos laji mietityttää, asiasta voi kysyä vaikka Suomen perhoset -Facebook-ryhmässä tai Laji.fi:n Mikä laji -lomakkeella: https://laji.fi/vihko/MHL.9.

Lanttuperhonen lentää kahdessa sukupolvessa, ensimmäinen touko-kesäkuussa, toinen loppukesästä. Lanttuperhosia kannattaa bongata avoimilta alueilta, niityt, pellot ja puutarhat ovat helppoja kohteita lajin näkemiselle. Metsäisistä ympäristöistä se ei pidä.

Laji talvehtii kotelona. Toukka hyödyntää ravinnoksi ristikukkaisia kasvilajeja kuten kaaleja ja rypsiä.

Lanttuperhosen paraatituntomerkki, siiven alapuolten tumma, siipisuonten ympärille keskittynyt kehnä, erottuu usein vaikka parittelun tuoksinassa.