Kiuruista se lähti

Kevään ensimerkkejä ei tarvitse enää odotella.  Tiaiset laulavat. Tikkojen rummutusinto kiihtyy. Pöllöjen soidinhuhuilua on saattanut kuulla jo yli kuukauden päivät. Kuoroon liittyy tämän tästä esimerkiksi tiklejä, viherpeippoja, punatulkkuja ja lauluaan aloittelevia mustarastaita.

Hetki sitten myös Kevätseurantani lähti käyntiin, tyylipuhtaasti kiurulla.

Kiertelin 23. helmikuuta loskaisen Etelä-Helsingin rantoja. Meren sulapaikoissa oli jo elämää, ja ulompana saattoi havaita vilkkaasti kiertelevän alliparven. Lokit ja isokoskelot vaikuttivat virkeämmiltä kuin vielä vähän aikaa sitten, mutta tunnelma oli silti pysähtyneen talvinen.

Yhtäkkiä taivaalta kuului tuttu ääni – ja suustani kirosanan korostama huudahdus: kiuruja! Kaksin kappalein, suoraan ylitseni reippaasti äännellen. Ehdin jotenkuten tallentaa toisen kevääntuojan kameran kennolle, mutta pian linnut olivat kadonneet lounaan suuntaan.

 

Loskainen maisema oli nyt herännyt henkiin. Edellisillan lumimyräkkä muuttui talven kuolonkorahdukseksi.

Tiira-lintutietopalvelusta selvisi, että kiuruja oli samana päivänä havaittu muun muassa Hangossa, Kirkkonummella ja Salossa. Kevään ensimmäiset kiurut kirjattiin jo helmikuun toisella viikolla, odotetusti saaristossa. Muitakin muuttajia on saapunut, kuten BirdLifen tuoreesta lintutilanteesta voi lukea.

Vaikka rohkeimmista ensisaapujista on vielä matkaa varsinaiseen muuttoryntäykseen, kevään ensimerkit ovat kiistattomat ja sitäkin vaikuttavammat. Alkuvaiheessa  kaikki on kiehtovan avointa, sillä säätila ratkaisee paljolti sen, kuluvatko tulevat viikot käsiä väännellen vai keväthavaintoja kirjaten.

Kevätsäitä odotellessa kannattaa tutustua Kevätseurantalajeihin, sillä tiedolle tulee pian rutkasti käyttöä.

Teksti ja kuvat: Antti Salovaara