Kevätseuranta 2014: Kevään kuoro aloitti konserttinsa kiireellä 

Vuoden 2014 Kevätseurannassa hiljennyttiin kuuntelemaan kevään ääniä: purojen solinaa, jäiden paukkumista, sekä kevään edetessä alati voimistuvaa lintujen ja sammakoiden kuoroa. Kevättä pystyikin kuuntelemaan tällä kertaa erityisen pitkään, sillä vuoden 2014 talvi jäi lyhyeksi. Poikkeukselliseen kevääseen reagoivat myös niin eläimet kuin kasvit. Talvi ei tyypilliseen tapaansa hellittänyt otettaan kokonaan vielä muutamaan kuukauteen, joten loppukeväästä päästiin taas hidastamaan normaaliin aikatauluun.


Hoppuileva kevät 

Kevät lähti käyntiin vauhdikkaasti. Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kevät alkoi Suomen etelärannikolla jo helmikuun alkupuoliskolla, siis yli kuukautta aikaisemmin kun keskimääräisenä vuotena. Suomen keväät ovat tunnetusti vaihtelevia, mutta yhtä lämpimiä keväitä on vain noin joka kymmenes vuosi. Kevätseurannan ensimmäisellä viikonlopulla säät kuitenkin viilenivät uudelleen ja maahan saatiin etelässä ohut lumikerros. Maalis-huhtikuun säät koostuivatkin Suomen keväälle tyypillisesti vuorottelevista lämpimistä ja viileistä jaksoista. Terminen kesä saapui etelään aivan ajallaan toukokuun puolenvälin tienoilla. Keväästä saatiin siis nauttia tänä vuonna etelässä kolmen kuukauden ajan. Pohjoisessakin terminen kevät kesti lähes kaksi kuukautta.


Lintujen kevät lähti vauhdilla käyntiin 

Ilmojen lämmetessä muuttolinnut eivät jääneet odottelemaan. Paluumuuttajien etujoukot saapuivat Suomeen runsaampina kuin Kevätseurannan historiassa on ennen nähty. Ensimmäisenä palaajina olivat perinteiseen tapaan laulujoutsenet, joista nopeimmat yksilöt ehtivät Pohjois-Pohjanmaalle asti vielä helmikuun puolella. Perässä seurasivat nopeasti kiurut, töyhtöhyypät ja hieman myöhemmin kottaraiset kuuluttamaan kevättä peltojen ylle. Myös kurkia ehti palata maaliskuussa moninkertainen määrä viime vuosiin verrattuna. Ilmojen kylmetessä nämä kiirehtijät joutuivat kuitenkin hetkeksi pysäyttämään etenemisensä, eivätkä ne edenneet Oulun pohjoispuolelle ennen maaliskuun loppua.

Maaliskuun lopussa tuttu kevään merkki peippo valloitti vauhdilla koko Suomen: Havaintoja saatiin Lapista asti vain viikko sen jälkeen, kun peipot olivat runsastuneet etelässä. Samaan aikaan ensimmäiset västäräkit ja naurulokit ilmestyivät Etelä-Suomeen. Myös ensimmäiset punakylkirastaat ja tuulihaukat ehtivät Suomeen maaliskuussa, mutta sisämaahan ne levittäytyivät vasta huhtikuun puolella.

Huhtikuussa lintujen kiire väheni ja monet myöhäiset lajit saapuivatkin lähestulkoon aikataulussaan. Huhtikuun lopulla saapuivat sekä haarapääsky että järvirannoilta tuttu rantasipi. Kirjosieposta saatiin Pohjois-Pohjanmaalta pari poikkeavaa havaintoa jo maalis-huhtikuun taitteessa, mutta vasta kuukautta myöhemmin kirjosiepot alkoivat runsastua etelässä. Käen kukunta alkoi kantautua metsistä toukokuun 10. päivän tienoilla aina Oulussa asti. Samana päivänä nähtiin monessa maakunnassa ensimmäinen varma kesän merkki, tervapääsky.


Horroksesta herättiin välillä varhaisessa 

Maaliskuun alun lämpö herätteli monet horrostajat kohmeestaan aikaisin. Ensimmäiset sitruuna-ja nokkosperhoset lepattivat Etelä-Suomen pihoilla jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Samoihin aikoihin kekomuurahaisia ja seitsenpistepirkkoja nähtiin työn touhussa tavallista runsaammin. Kevät ei kuitenkaan päästänyt hyönteisiä helpolla. Ensimmäisellä Kevätseuranta-viikonlopulla saapuneet kylmät ilmat pakottivat ainakin perhoset vetäytymään takaisin piiloihinsa, eikä niistä saatu uusia havaintoja yli viikkoon. Yksittäisiä kimalaisia nähtiin jo pitkin maaliskuuta, mutta joukolla ne uskalsivat lähteä liikkeelle vasta huhtikuun puolivälissä. Huhtikuun aikana myös sääsket ilmestyivät retkeilijöiden kiusaksi, ja kuun lopussa niitä lenteli Lapissa asti.

Myös kyyt tunsivat maaliskuun alun lämmön ja luikertelivat kevätaurinkoon ajankohdalle poikkeuksellisen runsain luvuin. Kun rantakäärmeet taas heräilivät rannikoilla huhtikuun puolenvälin jälkeen, olivat sisiliskot ennättäneet virota jo Kainuussa asti. Harvalukuista vaskitsaa havainnoitiin eniten pääkaupunkiseudulla, missä näitä jalattomia liskoja näkyi huhtikuun lopusta alkaen.

Siilit eivät tuntuneet vaihtolämpöisten tapaan hätiköivän heräämistään, vaan ne mönkivät pihapiirien pesistään esiin pikku hiljaa huhtikuun kuluessa. Pohjoisin siilihavainto saatiin Kemistä, yllättäen vieläpä varhain huhtikuun ensi päivinä. Muutama lepakko kävi ilmeisesti koelennolla testaamassa hyönteisten määrää jo maaliskuun aikana, mutta valtaosa niistäkin heräili vasta huhtikuun loppupuolella.


Kasvit eivät pahemmin kärsineet pakkasista 

Ensimmäiset leskenlehdet puhkesivat kukkaan heti maaliskuun alussa, sinivuokon seuratessa heti perässä noin viikkoa myöhemmin. Monin paikoin nämä kukat saivat vielä päälleen uuden lumipeitteen, mutta tähän alkukevään kukat ovat onneksi tottuneet. Sisämaassa valkovuokot nousivat esiin metsänpohjasta huhtikuun puolenvälin jälkeen noin viikkoa aikataulustaan edellä. Myös peltokortteet ehtivät nostaa itiötähkänsä esiin ennen huhtikuun päättymistä.

Huhtikuun lopun lämpimän jakson myötä koivut puhkesivat hiirenkorville koko eteläisessä Suomessa. Tämän jälkeen viilentynyt sää kuitenkin pysäytti lehtien kasvun muutamaksi viikoksi, joten hennonvihreästä maisemasta saatiin nauttia pitkään. Suomen pohjoispuolen puutkin alkoivat vihertyä toukokuun puolenvälin jälkeen.

Toukokuun alkaessa rentukat kirkastivat jo purojen varsia Vaasassa asti, käenkaalin työntäessä samaan aikaan hentoja kukkiaan esiin metsien sammalikosta. Tässä vaiheessa myös mustikat lähtivät kukkimaan Uudellamaalla, mutta onneksi hallaherkät kukat odottivat puhkeamistaan toukokuun puolenvälin yli suurimmassa osassa Suomea. Tuomi taas ei paljoa odotellut, vaan sen kukinta levisi kuun 15. päivän jälkeen etelärannikolta Kainuuseen asti lähes viikossa.

Toukokuun loppupuoleen odottivat myös oravanmarja ja kielo, joista viimeksi mainitulla kesti selvästi kesäkuun puolelle kukkia Lapissa saakka. Lapin kesäkuussa kasvuun lähti myös Lapin maakuntakukka kullero, jonka havainnoista suurin osa saatiin kuitenkin Suomen eteläosista.


Kevät kuului niin metsissä kuin lammillakin 

Kevätseurannan 2014 teemana olivat kevään äänet. Teemalajeina seurattiinkin sekä lintuja että sammakoita, jotka lisäävät omat säkeensä kevään monisointuiseen kuoroon. Äänistä voi olla ilon lisäksi myös hyötyä: vain harjaantunut silmä erottaa tiltaltin, pajulinnun ja sirittäjän toisistaan, mutta niiden lauluista ei voi erehtyä. Jos kuvittelee tunnistavansa kotoisen sammakon vaikka unissaan, voi yllättyä kuullessaan että maassamme elää myös hyvin samannäköinen viitasammakko. Sammakoiden erottaminen ulkonäöstä vaatisi usein niiden pyydystämistä, mutta tässäkin tapauksessa äänet tulevat apuun. Sammakon soidinääntely on tuttua kurnutusta, mutta viitasammakko kuulostaa enemmänkin pinnan alla pulputtavilta ilmakuplilta. Rupikonnan moni tunnistaa ulkonäöstäkin, mutta sen voi havaita myös korkean haukahtelevasta kurnutuksesta. Osallistujat pitivätkin selvästi korvansa auki, sillä teemalajeista havaintoja saatiin yhteensä 654 kappaletta.

Teemalajeista ensimmäisenä alkoi kuulua tiltaltti, josta ensimmäiset havainnot lähetettiin jo maaliskuun puolella. Hyönteissyöjän ei kuitenkaan kannata saapua liian varhain, ja suurin osa tiltalteista saapuikin vasta huhtikuun puolivälin jälkeen. Aikainen muutolta paluu saattaa selittää, että tiltalttia havainnoitiin teemalajeista kaikkein eniten, vaikka se onkin pajulintua harvalukuisempi. Kevätseurannan vuosilta tuttu pajulintu seurasi kuitenkin tiiviisti tiltaltin jäljissä ja alkoi runsastua huhtikuun lopulla. Viimeisenä saapui sirittäjä, josta saatiin

Sammakot noudattivat pitkälti tuttua aikatauluaan ja nousivat kurnuttamaan lampiin ja jokiin huhtikuussa. Muutama epäonninen rupikonna onnistui heräämään horroksestaan vahingossa jo helmi-maaliskuun vaihteessa, mutta sen jälkeen konnista ei kuulunutkaan mitään ennen huhtikuun puoltaväliä. Vaikka viitasammakko on huonosti tunnettu, saatiin niistäkin havaintoja lähes 30, joista pohjoisimmat tulivat Rovaniemeltä asti. Tämä on ilahduttavaa, sillä lisätietoja viitasammakon heikosti kartoitetusta levinneisyydestä kaivataan jatkuvasti.


Osallistujat pysyivät kevään kannoilla 

Kevätseurantaan lähetettiin tänä vuonna yli 13 500 yksittäistä havaintoa, mikä on muutama sata edeltävää vuotta korkeampi tulos. Tämän vuoden kevät oli kuitenkin yli kuukautta pidempi kuin vuonna 2013, joten havaintoja olisi voinut olettaa olevan enemmänkin. Ehkä näin pitkä kevät väsytti tarkkailijat loppua kohden? Kevätseurantaan osallistuttiinkin tavallista ahkerammin juuri maaliskuussa, kun suurin kevätryntäys oli käynnissä.

Havaintoja saatiin 218 paikkakunnalta ympäri Suomen. Eniten kevään merkkejä kirjattiin taas etelän suurimpien kaupunkien lähettyvillä. Pohjoisimmat havainnot saatiin Inarista ja Enontekiöstä, mutta myös Rovaniemellä kevään merkkejä tarkkailtiin erityisen ahkerasti. Vähiten havaintoja lähetettiin tällä kertaa Keski-Pohjanmaalta.

Kevään alku tuntuu siirtyvän yhä varhaisemmaksi, vaikka poikkeuksiakin on lähivuosina ollut. Kuten tästä keväästä nähtiin, varsinkin aikaiset muuttolinnut voivat kiihdyttää tahtiaan pysyäkseen kevään mukana, mutta jotkin lajit eivät juuri tee muutoksia aikatauluihinsa. Aika näyttää, miten eri eliöt sopeutuvat ilmastonmuutoksen tuomiin aikaisiin keväisiin. Onneksi Kevätseuranta on mukana seuraamassa tilannetta myös tulevana keväänä!

Teksti: Varpu Pärssinen

Terminen kevät = vuorokauden keskilämpötila ylittää pysyvästi 0 °C.
Terminen kesä = vuorokauden keskilämpötila ylittää + 10 °C.

Lähteet: http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot