Kevätseurannan kuulumisia

Lehtien puhkeamisen seuraaminen on aina yhtä jännittävää puuhaa. Kuva: Julianna Ursin

Kulunut kevät, ja varsinkin kevään alku, on ollut koko maassa hiukan erilainen kuin mihin on totuttu. Kiitos Suomen maantieteen, sääolosuhteet vaihtelivat hurjasti eri puolilla maata. Suomi on pitkä maa ja sen vaikutukset vuodenaikojen etenemisessä ja vaihtelussa näkyvät joka vuosi, vaikka mitään totutusta poikkeavaa ei ilmentyisikään. 

Etelä-Suomessa talven lämpöennätyksiä rikottiin kuukausi toisensa perään. Tammi- ja helmikuun lämpöennätykset olivat samaa tasoa kuin 100 vuotta sitten kirjatut lämpötilamaksimit. Kovinkaan usein ei siis näihin tasoihin päästä. Aika huima ennätys. Tämän takia termistä talvea ei saavutettu olleenkaan. Luntakin saatiin vain ihan vähän silloin tällöin. Samaan aikaan kuitenkin Lapissa saatiin ennätykselliset määrät lunta poikkeuksellisen suuren sadannan seurauksena. Pakkasetkin paukkuivat oikein kunnolla. Tämä iso ero maan osien välillä herätti paljon ihmetystä ja nyt kun sitä miettii, niin onhan se aika hurjaa. 

Pohjoisessa kevään eteneminen lähti liikkeelle suhteellisen samalla kaavalla kuin aina ennenkin. Lunta vielä piisaa jonkin verran ja kevään merkit ovat hiljalleen kulkeutuneet sinnekin tasaista tahtia. Etelässä taas kevät polkaistiin tänä vuonna käyntiin jo todella aikaisin. Kevätseuranta alkoi virallisesti helmi-maaliskuun vaihteessa ja havaintoja yllättävän monesta lajista alkoi tulvia tietokannoillemme jo silloin. 

Rentukka kuuluu yhtenä lajina Pohjois-Suomen Kevätseurantaan. Kuva: Antti Salovaara

Suhteellisen monet lajit alkoivat nostaa päätään aikaisemmin kuin mitä niiden fenologia niistä yleensä kertoo. Tämä aiheuttikin paljon kummastelua ja sitä olikin mielenkiintoista seurata. Monet muuttolinnut palasivat aikaisemmin Suomeen kuin yleensä ja aikuisena talvehtivat perhoset lähtivät lentoon ennen arvioitua aikaa. Myös muutamat kasvit reagoivat osaltaan totuttuja korkeampiin lämpötiloihin aloittamalla kukintansa aikaisemmin.

Vaikka tänä vuonna ei sen rankempaa takatalvea koettukaan, on se silti yleinen huolenaihe, jos kevät alkaa aikaisin. Eivät kasvit ja muut eliöt tiedä sitä, että onko oikeasti hyvä aika lähteä kasvamaan ja heräillä talvihorroksesta. Ne vain elävät ilmasto-olosuhteiden mukaan ja me toivomme parasta. Nimittäin jos kevätpuuhat on aloitettu suhteellisen aikaisin, voi takatalvi koitua niille kohtaloksi esimerkiksi pakkasvaurioiden tai puutteellisen ravinnon seurauksena. Jotkut lajit voivat edes jollain tavalla kuitenkin suojautua yllättävää kylmyyttä vastaan, sillä esimerkiksi töyhtöhyyppä lentää aika pikaisesti takaisin etelään, esimerkiksi Viroon, jos kylmä ilma ei miellytä. 

Västäräkillä saattaa olla tukalat oltavat, jos se muuttaa Suomeen liian aikaisin, eikä tarjolla ole riittävästi hyönteisiä. Kuva: Susanna Soisalo

Koska kevät saapui osassa maata aikaisin, on se myös saattanut tuntua pitkältä. Onhan siinä puolensa ja puolensa. On mukava katsella, kun luonto hiljalleen herää eloon eri puolilla maata omaa tahtiaan. Tämä eritahtisuus onkin yksi maamme helmistä, vaikka sitä ei välttämättä aina siltä kantilta näekään. Tänä keväänä eteenkin on ollut jännittävää seurata Lapin ja Etelä-Suomen eroja ja kaikkea siltä väliltä. 

Tänä vuonna kevät on ollut poikkeuksellinen muistakin syistä kuin pelkästään ilmaston kannalta. Olemme kaikki joutuneet elämään läpi kevään varsin poikkeuksellisia aikoja hallitsevan koronatilanteen takia. Paljon on tapahtumia peruttu ja turhautumista on ollut ilmassa. On ollut positiivista huomata miten ihmiset ovat kuitenkin yrittäneet parhaansa mukaan tarttua positiivisiin asioihin, olivat ne sitten pieniä tai suuria. Ihmisevät ovat selvästi innostuneet lähtemään enemmän ulos ja liikkumaan luontoon. Kevätseuranta onkin tarjonnut siihen oivan mahdollisuuden ja pienen kannustimen. Mikäs sen parempaa kuin lähteä vaikkapa lähimetsään seikkailemaan ja bongailemaan keväisiä lajeja? Hommaa ei ole haitannut, vaikka ei olisikaan tuntenut lajeja entuudestaan kovin hyvin, sillä tekemällä oppii! Havaintoja onkin kerääntynyt hurja joukko ja erityisesti seurantaviikonloppujen aikana monet ovat innostuneet oikein kunnolla keväthavainnoinnista. Lasten ja nuorten ollessa etäopetuksessa on luonnossa liikkuminen otettu ainakin jossain määrin perheen yhteiseksi hauskanpidoksi, kun ei olla oikein muuallekaan voitu mennä. Luonto on siitä arvokas asia, että se tarjoaa voimaa ja hyvinvointia niin henkisesti kuin fyysisesti ja tätä onkin tänä keväänä tarvittu oikein roppakaupalla. On kuitenkin hyvä pitää se kuuluisa maalaisjärki mukana myös luonnossakin, sillä vallitsevan tilanteen valossa ei kannata rynniä kaikkein ruuhkaisemmille tauko- ja retkipaikoille. 

Naurulokin kirkunaa on keväällä hankala olla huomaamatta. Kuva: Julianna Ursin

Tänä vuonna Kevätseurannan teemana olivat perhoset ja teemalajeiksi valittiin yhteensä kahdeksan eri perhoslajia. Saatujen havaintojen perusteella onkin mukava huomata, miten paljon ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota näihin perhosiin kevään edetessä. Perhosten havainnointi on siitäkin tärkeää, että ne kertovat meille ilmastonmuutoksen kulusta. Tänä vuonna teemavalinta osuikin oikein nappiin, kun katsotaan hiukan ajassa taaksepäin ja sitä, miten aikaisin esimerkiksi juuri aikuisena talvehtivat sitruuna- ja nokkosperhoset lähtivät liikkeelle. 

Sitruunaperhosen tunnistaa helposti keväisestä luonnosta. Kuva: Susanna Soisalo

Vaikka kevät ottikin niin sanotusti varaslähdön eteläisemmässä Suomessa, on vauhti myöhemmin tyyntynyt ja nyt ollaan niin sanotusti aikataulussa. Kevät alkaa hiljalleen kääntyä kesäksi ja tämä ihana siirtymä lipuu jo selvästi yhä pohjoisemmaksi, täyttäen koko maan kauniilla vehreydellään.

Seurataan yhdessä, miten kevään viimehetket etenevät ja nautitaan tulevasta kesästä kaikesta huolimatta!

Teksti: Henni Korhonen