Teksti ja kuvat: Elina Silkelä
Luonto-Liiton kevätseurantalomakkeella ei ole yhtään sienilajia, mutta kevät hiipii luontoon myös sienimetsässä. Tyypillisesti keväällä tai alkukesällä ilmeneviä sieniä on itse asiassa monenmonta, googletukseni paljastaa. Itse havahduin keväiseen sienimetsään nähtyäni punamaljakkaita (sarcoscypha austriaca) Kirkkonummen metsissä samoillessani. Punamaljakas on punaisen maljansa vuoksi huomiota herättävä väritäplä vielä harmaassa kevätmaastossa ja sen lisäksi helppo määrittää, sillä hyvin samannäköisiä sieniä ei ole. Unkarissa punamaljakkaita kerätään ruokasieniksi, joten myrkyllinen se ei ole, vaikka varoittavan punainen ulkomuodoltaan onkin.
Kirkkonummen alueella retkeillessäni olen bongannut myös toisen helposti havaittavan sienen. Sienellä on pientä oranssia täplää maanpinnan päällä. Ulkonäön vuoksi arvelin ensin, että kyseessä olisi limasieni. Oransseista limasienistä parhaiten tuntomerkkejä vastaava laji on nuijanuoranen, joka kasvaa lahopuulla. Myöhemmin kuitenkin törmäsin hyvin vastaavannäköiseen lajiin, joka ei ole limasieni, ja joka kasvaa paikoissa, joihin hirvet ovat virtsanneet. Kirkkonummella liikkuu paljon hirvieläimiä, ja niiden jälkiä sekä kulkemia polkuja näkee paljonkin maastossa. Kasvupaikkoihin nojaten määritänkin havaintoni hirvenparvimaljakkaaksi (thelebolus terrestris). Hirvenparvimaljakkaat kuihtuvat pois kevätauringossa.
Loppujen havaitsemieni lajien määrittäminen onkin sitten hankalampaa, ja vaatisi suurempaa perehtymistä sienimaailmaan. Suomen Sieniseuran sivuilla sienten määrittämisen kolme kultaista sääntöä ovat 1) kasvupaikan tunnusmerkit 2) keräysajankohta 3) sienen tuntomerkit. Erityisesti kolmas kohta vaatii perehtymistä, sillä tässä vaiheessa tulee kiinnittää huomiota lakin muotoon, lakin pintaan, lakin väriin, helttoihin, helttojen kiinnittymiseen, helttojen tiheyteen, itiöpölyn väriin, jalan muotoon, väriin ja muihin tuntomerkkeihin sekä sienen hajuun ja makuun.
Liitän tähän kirjoitukseni loppuun kaksi sienikuvaa, jotka olen napannut keväisestä metsästä. En omista hyvää sienikirjaa, joten en ole osannut tarkalleen määrittää näitä, muuta kuin kasvupaikan ja kuvan perusteella. Ensimmäisen kuvan sieni voisi olla joko kuusenkäpynahikas (strobilurus esculentus) tai käpyhiippo (mycena plumipes). Molemmat lajit kasvavat kuusenkäpyjen läheisyydessä, mutta käpyhiippo kasvaa kuusekävystä (joka voi olla hautautuneena sammalkerroksen alla). Kuusenkäpynahikas on ruokasieni mutta käpyhiippo ei ole. Lajeihin täytyisi tehdä lähempää tuttavuutta, että osaisin ne erottaa toisistaan. Kasvuympäristöt niillä ovat samantyyppiset, eli ne voivat esiintyä samoilla alueilla.
Olen havainnut kevätmetsässä myös todennäköisen talvimalikan (clitocybe pruinosa). Talvimalikka voi kasvaa jopa lumisessa maastossa, kunhan sen kohdalla on hiukan sulaa. Talvimalikka ei ole ruokasieni. Lakista lievästi kuoppaisen talvimalikan voi sekoittaa kevätmalikkaan (clitocybe vermicularis), joka kuitenkin googletuksen perusteella on jalastaan talvimalikkaa niin paljon tukevampi ja “tattimaisempi”, että määritykseni painottuu vahvasti talvimalikan suuntaan.
