Jurmon valloittava kevät

Eräänä kauniina huhtikuun lauantaina herään kello 5.00. Aurinko on jo noussut aikoja sitten, linnut laulavat ulkona täyttä häkää ja puolet Jurmon retkiporukasta on ollut saarella jo muutaman päivän. Minä sen sijaan kysyn itseltäni, miksi, miksi herätä näin aikaisin aamulla ja raahautua matkaan, vain päästäkseen saaristoon muutamaksi päivää?

moringharu_jurmo_AnttiSalovaara
Tyyntä. Kuva: Antti Salovaara

Matkaan päästyään sitä usein kuitenkin lakkaa esittämästä itselleen tällaisia hölmöjä kysymyksiä ja niin käy nytkin. Viimeistään siinä vaiheessa kun Jurmoon vievä laivalautta kääntää nokkansa kohti avomerta ja halkoo hurraten auringon kilossa kimmeltävää, peilityyntä merenpintaa jota rikkoo laivan lisäksi vain haahkojen, kalalokkien ja muiden merilintujen meluisat parvet, sitä unohtaa senkin että nukkui yöllä vain muutaman tunnin, aikaisesta herätyksestä puhumattakaan. Matkalla näimme mainittujen lintujen lisäksi mm. sääksen, mustakurkku-uikun ja kyhmyjoutsenen.

meriharakat_jurmo_AnttiSalovaara
Haahkapari ei välitä katsella meriharakoiden parittelua. Kuva: Antti Salovaara

Ennen retkeä meitä ensikertalaisia kovasti varoiteltiin Jurmon säistä. Tuo pieni Turun ulkosaariston saari on kuulemma tuulinen, sateinen paikka, jossa on kylmää ja koleaa. Tähtiä ja lintuja löytyy, lämpöä ei jos teltassa asuu ja huussiinkin on kilometrin matka leiripaikalta. Ensivaikutelma Jurmosta oli kyllä karu, mutta kylmästä ja tuulesta ei ollut tietoakaan! Tai ainakaan sitä ei ihan heti toppavaatteita & sadetakkia tarvinnut, niin kuin ennalta luuli. Sää oli kaunis ja keväinen, enemmän toukokuun kuin huhtikuun sää. Niinpä lähdimme ensimmäiselle retkelle heti kun kamat oli heitetty leiripaikalle ja hieman syöty. Kuljimme mutkittelevaa polkua Jurmon nummien halki, ohitimme saaren ainoan metsän ja saavuimme leiripaikalta katsottuna vastarannalle.  Saarta tuntevat tietävätkin ettei tämä ole mikään pitkä matka: Jurmo on pitkä ja kapoinen saari, laakea myös ja lähinnä nummea, rantaa ja kivikkoa. Metsääkin on, jopa monenlaista, mutta etupäässä maisema on aavan laakeaa.

rantakävely_jurmo_InariNousiainen
Kävelyä rannalla. Kuva: Inari Nousiainen

Saaren läpi kulkiessa huomasimme kevään hiipineen hyvin Jurmoonkin: västäräkkejä ja punarintoja oli vaikka muille saarille jakaa, punajalkaviklot ja töyhtöhyypät puuhailivat rantaliejussa ja kiurut lauloivat mättäiden yllä. Pientä vihreää puski esiin kaikkialta, ainakin maanpinnalta ja variksenmarjat pöllysivät jalkojen alla (ainakin toivon että kyse oli lähinnä pölytystapahtumasta, ei siitä että hajotimme niitä). Rannalla näimme myös pieniä lentäviä hyönteisiä ja toivoimme, että joskus sitä ehtisi opetella myös niiden tunnistusta. Pienet lentävät kuitenkin unohtuivat pian kun rannalle ropsahti hieman suurempi lentävä: itse tiltaltti, kevätseurannan teemalaji! Siinä se keikisteli, rantakivikossa, katseli hämmentyneenä outoa kiikaroivaa ja kuvaavaa ihmislaumaa. Lopulta lensi pois, varmaan varoittamaan lajitovereitaan meistä, höyrähtäneistä luontoihmisistä.

Muita jänniä lajeja joita rannalla näimme olivat meren yllä lentävät kuovi ja teeri (siis, kuinka usein sitä näkee teeren lentävän meren yllä?), sekä mustalintu ja härkälintu. Kun vaelsimme rantaa hieman kauemmaksi, kohtasimme kukkivan lepän ja mantukimalaisen. Tämän jälkeen olikin jo aika lähteä kohti Jurmon kylää (kyllä, Jurmossa on myös hyvin pieni kylä), sillä tänä pääsiäislauantain iltana sen liepeillä olisi tarkoitus polttaa auringon laskettua pääsiäiskokkoa! Kuulemma tavan tarkoitus on pelotella noidat pois, mihin se selvästi tepsi sillä emme nähneet matkan aikana yhtään. Kokonkatselun jälkeen olikin aika käydä nukkumaan. Tarkoitus oli herätä yön pimeimpään hetkeen ihailemaan tähtitaivasta jota ennen olisi hyvä nukkua hetken. Jurmossa kun on Suomen paras tähtitaivas.

revontulet_jurmo_AnttiSalovaara
Linnunrata ja Jurmon pääsiäiskokko. Kuva: Antti Salovaara

Harmi kyllä menin kuitenkin nukkumaan onneni ohitse ja heräsin vasta auringon oltua ja pidemmän tovin taivaalla. Osa seurueesta oli jo käynyt retkeilemässä ja saadaksemme muut kiinni retkeilyn jalossa harrasteessa lähdimme me pitkään nukkujatkin pian liikkeille. Kuljeskelimme pitkin ja poikin saarta koko päivän, olihan päivä jälleen kaunis ja aurinkoinen. Jurmon ilmeisesti yleisempää säätyyppiä, sadetta ja kylmää, ei näkynyt, mitä nyt hetken tuntui tuulta. Eräs seurueestamme kävi jopa meressä uimassa ja me kaikki otimme iltapäivätorkut leppälehdossa. Aivan kuin olisi jo kesä! Torkkujen jälkeen näimmekin kevään ensimmäisen neitoperhosen ja hetkeä aiemmin olimme havainnoineet sammakonkutua ja itse sammakoita. Illemmalla näkyi myös käärmeitä kivikossa. Selkeästi oli siis komeat säät kun niin moni vaihtolämpöinen jaksoi liikkeille lähteä.

rantakaarme_jurmo_AnttiSalovaara
Rantakäärme ei yleensä näytä aivan tältä. Kuva: Antti Salovaara

Muita keväisiä lajeja joita näimme päivän retken varrella olivat mm. peippo, punakylkirastas, kekomuurahainen ja mauriainen, vesiperhonen ja hyttynen (toukkina) sekä kevätmaitiainen ja metsämansikka. Jälkimmäinen kasvikunnan edustaja ei tosin kukkinut, mutta kovasti oli vihreää kasvattamassa. Illalla matkalla saunalle näimme myös tyllin leikkimässä rannalla. Saunan jälkeen istuimme rantakalliolle katselemaan auringonlaskua ja kuuntelemaan haahkaparvien oiuntaa. Valvoimme aina tähtien syttymiseen asti ja katselimme ihmeissämme upeaa, kirkasta taivasta jollaista tuskin koskaan pääsee pääkaupunkiseudulla todistamaan. Yön tullen Jurmo myös todisti, ettei kesä sentään vielä ole koittanut -yö oli hyvin viileä ja kaikki toppavaatteet piti laittaa päälle jotta tarkeni.

retkelaiset_lup_AnttiSalovaara
LUPin retkeläisiä lähtöpäivänä. Kuva: Antti Salovaara

Seuraavana päivänä olikin sitten kotiinpaluun hetki. Aamulla aurinko helotti jälleen täydellä terällä. Vaeltelimme lauttaa odotellessa rannoilla, joilla näkyi myös paikallisen lintuaseman väkeä. Saimme kuulla että yön ja aamun aikana saarelta olivat lähteneet lähes kaikki punarinnat, ja monet muutkin linnut olivat kauniiden säiden innoittamana lähteneet. Lintujen tarkkailun kannalta retken säät (aurinkoa, lämpöä, tyyntä) eivät siis ilmeisesti olleet parhaat mahdolliset sillä linnut eivät paljoa näillä säillä pysähtele, mutta tuskinpa kukaan muutoin näin kauniista säistä viitsi valitella.

Saavuttuamme takaisin mantereelle näimme, että muutamassa koivussa oli jo pienet hiirenkorvien alut. Tunnelmat olivat haikeat, kuin bussipysäkin takana iltalauluaan viheltelevän mustarastaan sävelet, niin kaunis oli ollut Jurmo ja Jurmon kevät.

Tuntui, että kesään olisi enää vain pieni hetki.

aurinko_jurmo_InariNousiainen
Kuva: Inari Nousiainen

Tunnelmia Luonto-Liiton Uudenmaan piirin pääsiäisretkeltä Jurmoon kirjoitti Inari Nousiainen