Jurmon varhaiskevättä

Ensimmäiset kiurut nähtiin saaristossa jo helmikuun toisella viikolla. Etelän viralliset kevään tuojat – Hangon lintuasemalta havaitut kevätmuuttavat haahkat – ilmestyivät 17.2.

Lintukevään ensimerkit olivat siis jälleen aikaisessa. Lähdimme 19. helmikuuta etsimään niitä Saaristomeren kiviseltä ja katajaiselta luontohelmeltä, Jurmon saarelta.

Telkkiä laskemassa. Kuva: Sonja Martikainen
Telkkiä laskemassa. Kuva: Sonja Martikainen

Luonto-Liiton Uudenmaan piirille Jurmo on klassinen keväisten linturetkien kohde, ja myös Varsinais-Suomen piirin nuoriin törmää saarella tämän tästä. Yhteen huhtikuisista retkistä voi tutustua tästä blogikirjoituksesta.

Tällä kertaa kyse oli epävirallisesta retkestä, jonka tarkoituksena olisi oikeastaan ollut tutustuttaa meidät talviseen Jurmoon. Saari oli kuitenkin lumeton ja lämpötila plussan puolella. Tämä ei haitannut, sillä tieto ensimmäisistä keväthavainnoista oli virittänyt jo toiveikkaasti odottamaan, mitä taivaalta mahtaa seuraksemme pudota. Yleensä lintuja ja harvemmin tarinoiden sammakoita.

Jurmon-reissullamme kevät ei vielä revennyt, mutta riemu kyllä. Hyviä havaintoja riitti, pienestä sateisuudesta huolimatta.

piekana_Antti_Salovaara
Piekana saalistamassa Jurmon yllä

Saareen kotiuduttuamme kaksi sarvipöllöä kuulutti meidät saapuneeksi. Yksi jatkuvalla innolla, toinen lyhyesti ja vaimeammin. Kaikkia ei voi miellyttää. Lauantain valjettua tilhiparvet helisivät ja piekana lekutteli komeasti saaren korkeimman kallion yllä.

Tämä oli vasta alkua. Lintuasemalle majoittunut retkeläispuoliskomme sai pian merkata havaintovihkoonsa jopa itselleen uuden lajin: allihaahkan!

Se ei siis ole risteymä, kuten joskus kysytään – eikä nimestään huolimatta muistuta erityisemmin allia tai haahkaa. Kyse oli vieläpä komeasta koiraslinnusta, joka osoittautui luonnossa yhtä eksoottisen erottuvaksi kuin kuvissa.

Kuva: Sonja Martikainen
Kuva: Sonja Martikainen

Lintuelämään yhdistyi myös tuhon ja kuoleman tuottamista, sillä saaren länsiriuttaan vasta viime vuosina yhdistynyt Heinäsaari (Estrevlarna) kärsii kurtturuusuista. Kasveja on käyty aiemmin tuhoamassa, mutta meidän likaisena tehtävänämme oli yrittää varmistaa, etteivät muutamat esiin tunkevat kasvustot saisi enää valoa yhteyttämiseen. Peitimme niitä siis lintuasemalaisten johdolla pressuilla, pulmusten ja tunturikiurujen kannustaessa.

Reissu oli lyhyt, mutta sen aikana ehti laskea kevättä uumoilevia vesilintuparvia, merkata uuden elämänpinnan sekä torjua haitallisen vieraslajin leviämistä. Viikonloppu parhaasta päästä, siis!

Paluumatkalla keväisyys sai kauniin kolauksen: bussinodottelua Pärnäisten satamassa sävytti jättimäisiksi kasvaneiden nuoskalumihiutaleiden tyylikäs myräkkä. Liekö sateessa puurtavaa Nauvo–Korppoo-lauttaa koskaan kuvattu yhtä suurella innolla?

lumisade_Antti_Salovaara

Visuaalista poetiikkaa à la Pärnäinen.
Visuaalista poetiikkaa à la Pärnäinen.

 

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainittu): Antti Salovaara