Pienet mönkijät ja lentäjät jäävät usein näyttävämpien kevätlajien jalkoihin. Hyönteismaailmasta Kevätseurannassa tarkkaillaan vuosittain 6 eri lajia ja tänä vuonna teemalajina veriludetta. Tutustutaan hieman tarkemmin hyönteisten kevääseen!

Hyönteiset talvehtivat eri kehitysvaiheissa. Onko kyseessä muna- , toukka- , kotelo- vai aikuisvaihe, vaikuttaa hyönteisen keväiseen heräämiseen. Osa hyönteisistä viettää talven levossa, osa möngertää talven läpi hangen alla.

Nokkos- ja sitruunaperhonen talvehtii aikuisina ja lähtevät lentoon ilmojen lämmennettyä. Ensimmäiset havainnot nokkosperhosista saattaa saapua Kevätseurantaan jo helmikuussa, kun piharakennuksissa talvehtivat perhoset heräilevät ennenaikaisesti.

Samoihin aikoihin ensimmäisten perhosten kanssa heräilevät myös kekomuurahaiset. Tänä vuonna ensihavainnot saapuivat helmi-maaliskuun vaihteessa eteläisestä Suomesta, pohjoisesta huhtikuun alkupuolella.

Seitsenpistepirkko eli leppäkerttu talvehtii myös aikuisena, joten ensimmäiset hyönteiset voi havaita jo aikaisin. Seitsenpistepirkko pysyy kuitenkin kohtalaisen harvalukuisena läpi kevään ja runsastuu vasta muninnan ja kuoriutumisen jälkeen kesällä Kevätseurannan päättyttyä.

Yksi vuoden teemalajeista on verilude

Verilude on monelle tuntematon kaveri. Suomen lajitietokeskukseen kerätystä havaintoaineistostakin löytyy vain noin 680 osumaa. Tänä vuonna Kevätseurantaan on saapunut vain kourallinen havaintoja toukokuulta. Laji on kuitenkin vakiintunut ja elinvoimainen, ja nyt loppukeväästä kesän kynnyksellä on mitä mainioin veriluteiden bongausaika!

Vaikka joutomaat ovatkin parhaimmillaan monimuotoisia kaupunkiviidakkoja, leviävät siellä myös nopeasti vieraslajit. Oletko nähnyt etelänruttojuurta, komealupiinia tai jättipalsamia?

Otetaanpa aluksi termistö haltuun!

Kotoperäinen laji esiintyy luontaisesti Suomen luonnossa kuten vaikkapa sinivuokko. Tulokaslajiksi kutsutaan lajia, joka on omin avuin levinnyt Suomeen, niin kuin valkoposkihanhi. Vieraslaji taas on ihmisen tuoma, kuten etelänruttojuuri tai peruna! Haitallinen vieraslaji on taas määritelty uhka luonnon monimuotoisuudelle, niin kuin kurtturuusu.

Tarkastellaan lähemmin etelänruttojuurta.

Etelänruttojuuri määritellään vakiintuneeksi vieraslajiksi. Suomessa kasvia ei ole laissa määritelty haitalliseksi vieraslajiksi – toisinkuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Etelänruttojuurta saa siis kasvattaa puutarhoissa, mutta leviäminen luontoon tulee estää!

Miksikäs näitä vieraslajeja tulee sitten torjua?

Vieraslajeissa on paljon hyviksiä, mutta haitallisista vieraslajeista saattaa koitua paljon harmia ympäristölle, taloudelle tai jopa terveydelle! Monelle tuttu komealupiini kukkii kauniina peltona, mutta laaja yksipuolinen kasvusto voittaa kilpailussa kotoperäiset niittykasvit. Tämä voi puolestaan aiheuttaa niittykasvien sekä niittykasveista riippuvaisten otusten uhanalaistumista. Miten pörriäisille riittää ravintoa läpi kasvukauden, jos ainut ravinnonlähde on pienen hetken kukkiva lupiini?

Joutomaat ovat harmillisen otollisia kasvupaikkoja haitallisille vieraslajeille.

Vaikka haluammekin kannustaa joutomaiden jättämistä luonnontilaisiksi, on silti oikeaoppinen hoito silloin tällöin paikallaan. Erityisesti haitallisten vieraslajien kuten jättipalsamin, komealupiinin ja kurtturuusun kohdalla torjunta on ympäristölle elintärkeää! Etelänruttojuurta ei määritellä haitalliseksi vieraslajiksi ja sellaisena sen haluamme pitää – mahdollisimman vähälukuisena luonnontilaisessa ympäristössä.

Tiesitkö, että Luonto-Liitto on mukana Suomen suurimmassa ja kunnianhimoisimmassa haitallisten vieraslajien kartoitukseen, torjuntaan ja tietoisuuden levittämiseen keskittyvässä VieKas LIFE -hankkeessa?

Lisää tietoa löydät osoitteesta: www.sll.fi/viekas-life

Ilmoita vieraslajihavaintosi osoitteessa: viekas.laji.fi/ilmoita

Suomi on pitkä maa ja kevät etenee kovin eri tahtiin etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Juna- tai automatka voi olla mitä mainioin hetki kevään havainnointiin!

Matkasin Helsingistä Tornioon ja pääsin bongailemaan kevään merkkejä pitkin Suomen maata! Matka kulki aina junalla Tampereen, Seinäjoen ja Oulun kautta Kemiin ja autolla Tornioon.

Junan tai auton ikkuna on loistava paikka kevään merkkien tarkkailuun, kun matka kulkee läpi peltojen, vesistöjen ja metsänreunojen. Junaraiteiden ja autoteiden avoimet sivustat ovat erityisen otollisia kasvuympäristöjä eri kevätlajeille! Samalla sitä huomaa, kuinka monipuolinen Suomen luonto onkaan.

Uudellamaalla luonto vihertää ja äitienpäivän kunniaksi kukkiva valkovuokkomeri ihastutti junaraiteiden vierusta Helsingissä. Vantaan puolella bongasin kevään ensimmäiset rentukat kosteikossa!

Pohjanmaan avarat pellot tarjosivat paaratipaikan isojen muuttolintujen havainnointiin. Junan pysähtyessä laitevian vuoksi kurkien tanssiesitys ilahdutti paljaalla pellolla. Lepäilemään laskeutuva laulujoutsenpariskunta pelästytti lentoon lokkiparven.

Koivujen pienet lehdet olivat ehtineet puhjeta aina Tampereella saakka ja siitä eteenpäin hiirenkorvat vähenivät silmiin pistävästi. Nyt alkuviikon lämpimien kelien myötä koivujen viherrys leviää kerralla pohjoisemmas!

Paju on avoimien joutomaiden laji – kuten junaradan raivattujen varsien! Oli hyvin mielenkiintoista seurata pajun kukintaa matkan ajan läpi Suomen. Vielä Oulussa paju kukki iloisen vihreänä, mutta välillä Oulu – Kemi kukinta hiipui ja vaihtui valkoisiin pajunkissoihin.

Automatkalla Kemistä Tornioon kevät näytti olevan ainakin kuukauden eteläisestä Suomesta jäljessä. Valtatien reunustaa piristivät kuitenkin aurinkoisena kukkivat leskenlehdet! Tornionjoen äärellä liiteli useampi naurulokki ja pari västäräkkiäkin pyöri puiston laidalla.

Mukavia matkoja Kevätseurannan lajien parissa!

Ilona Tuovinen – Kevätseurannan koordinaattori